Uutiset

Riko Rutiinit!

Viime kesänä kun olin loukkaantuneena, enkä voinut kisailla tai tehdä oikein mitään muutakaan tulin pohtineeksi kuinka orjallinen ihminen on tavoilleen ja kuinka sitä kaipaa tiettyä rytmiä ja rutiinia arkeen. Kuin huomaamatta tulinkin muodostaneeksi itselleni heti aamuun tietyn saman kaavan. Heräsin kiltisti kellon soittoon ja lähdin tekemään aamulenkin. Lenkkipolulla vastaan tuli samat ihmiset ja ne samat mummot painoivat ohi minusta. Kävelytahtini kesällä ei ollut hääppöinen, ennemmin raahautumista vasenta jalkaa heittäen lievässä sivukenossa eteenpäin. Kotiin päästyäni jumppasin aina tv:n ääressä ja katselin jenkkien suurinta pudottajaa. Tämä toimi siis hyvänä motivointi keinona ja samalla kyynelehdin ilosta kuinka ihmiset saavat itsestään kaiken irti ja pystyvät huimiin elämän muutoksiin.

Ihmisillä on hyvin paljon rutiineja ja se arkihan pyörii töiden, harrastusten ja kodin ympärillä. Viikosta toiseen monet perheet toistavat samat rutiinit. Aamulla tiettyyn aikaan töihin ja kouluun, sitten kiireellä harrastusten pariin ja illalla katsotaan tietyt ohjelmat televisiosta. Ruokapöydässä istutaan aina omilla paikoilla, keskiviikkoisin ja lauantai-iltaisin käydään saunassa ja kananmunia keitetään vain sunnuntaiaamuna. Miksei saunassa voisi käydä keskellä päivää jos siltä tuntuu? Tarvitseeko aamupalan nauttimiseen sängyssä olla joku erityinen syy, miksei niin voisi tehdä ihan normaalina arkena?

Arkihan on sitä mitä suurimman osan aikaa elämme. Jos ei osaa nauttia arjesta, tuskin nauttii elämästäkään kovin paljoa. Aina kiireen keskellä sitä pohtii, että kun saisi vain nukkua pitkään ja tehdä mitä huvittaa eikä olisi pakko lähteä sinne tänne tai tuonne. Sitten kun on taas aikaa vaikka muille jakaa niin haluaa tiettyä rutiinia arkeen, eli koskaan ei tunnu olevan hyvä. Olenkin itse päättänyt tietoisesti rikkoa rutiineja joita minun ei ole pakko toistaa orjallisesti. Pyrin olemaan spontaanimpi ja näin nauttimaan joka hetkestä.

Entäpä sitten golfissa? Kentälle tullaan ja toistetaan sama kaava ennen peliin lähtöä. Oma alkulämmittelyni kestää 1,15h. Rangella lyön alkulämmittelyssä aina samoilla mailoilla. Harjoitusviheriöllä puttailen ensin lyhyitä putteja tikkujen välistä ja sitten jatkan kahdella pallolla. Merkkaan palloni aina hymynaamalla ja yleensä aloitan kisan aina pallolla numero 1. Ennen en pelannut ollenkaan numerolla 3, mutta nyt viime vuosina olen murtanut myytin ja ottanut sen myös käyttööni.

Voisiko pieni hyppäys ei mukavuus alueelle kuitenkin kehittää lisää peliäni? Alkulämmittelyt tulen varmasti toistamaan kaavamaisesti, mutta harjoitteluun spontaanisuus varmasti toisi uutta. Uudet harjoitteet kehittävät aina eritavalla kuin vanhat. Monet lyönnit, kun voi lyödä niin monella eri tavalla niin mitäs jos kokeilisi jotain uutta? Ei välttämättä heti toimi, mutta sieltä niitä ahaa elämyksiä tulee joiden kautta tätä niin mielenkiintoista peliä voi oppia lisää. Olkaa siis kaavamaisia, koska se luo elämään turvallisuuden tunteen, mutta rutiineja rikkomalla saattaa saada jotain ihan uutta. 

Kuraleikkejä Arocissa!

Parin viikon Suomessa olemisen jälkeen oli taas aika pakata laukut ja suunnata viheriöille harjoittelemaan. Tällä kertaa paikkana oli Arcos Garden joka sijaitsee n.3h ajomatkan päässä Malagasta. Matkani alku meinasi heti olla hankala, kun Helsingissä lähtötarkastuksessa ”ei niin ystävällinen virkailija” ilmoitti minulle, että ”golfbägi saa sisältää 14mailaa, yhdet kengät ja 12 palloa!” Ylikiloja oli siis reilusti, koska oma bägini sisälsi 16mailaa, 24palloa, kahdet kengät, sadevaatteet, muita vaatteita, kuntoiluvälineitä jne. Hyvin vaikea on saada bägi harjoitus ja kilpailumatkoilla painamaan, vaan sallitun 15kg! Lentoyhtiöillä alkaa olla mitä ihmeellisempiä kiemuroita, niin miksei ole vaan yksinkertaisesti yleistä painorajaa. Painoraja sisältäisi ihmisen painon+laukut ja ihan sama miten ne kilot sinne koneeseen vie. Aika monta kertaa on nimittäin tyhjennetty bägistä painoa käsimatkatavaraan, jolloin on vältytty ylikilomaksuilta. Pari vuotta sitten kiertue siirtyi paikasta X paikkaan Y ja samalla lennolla oli todella suuri osa pelaajia. Ensimmäisten pelaajien lähtöselvityksen jälkeen selvisi, että bägi saa painaa 15kg, mutta käsimatkatavaralla ei ollut rajoitusta. Olisittepa nähnyt mikä sirkus alkoi, kun kaikki alkoivat tyhjentämään bägipusseja käsimatkatavaraan ja toiseen laukkuun. Samat kilot sinne koneeseen meni, mutta eri laukuissa, en vaan aina ymmärrä tätä logiikkaa, mutta aika varma olen, että taas tällä kaudella joku kerta sama operaatio on edessä, kun ei lennä kotimaisin siivin.

Onnellisesti kaikki kiloni saapuivat Espanjaan. Arcos sopii loistavasti harjoituspaikaksi. Rangella on kaksi päätyä ja toisessa päässä pääsee lyömään Titelist nxt-tour palloja ja harjoitusalueella on Titleist pro-v1 pallot käytössä. Iso wedge greeni bunkkereineen antaa mahdollisuuden harjoitella lähes kaikenlaisia lyöntejä. Tällä kertaa matkassa mukana on myös valmentajani Anssi sekä muita hänen valmennuksessa olevia pelaajia. Pelit ja treenit muiden pelaajien kanssa virkistää aina ja muilta on hyvä ottaa oppia. Anssi konkari pelaajana on myös melko kovassa iskussa. Pyydettäessä näyttää lyönnin kuin lyönnin, jota ainakin minä arvostan, koska itse opin hyvin myös näkemällä kun toinen näyttää suorituksen.

Lyönnin kanssa olemme tehneet oikeita asioita ja pallo alkaa lentämään haluttuun suuntaan. Pelaaminen sujuu ihan mallikkaasti, mutta valitettavasti se pelaamattomuus sieltä vielä tulee läpi. Tällä tarkoitan jotain helppoja tyhmiä virheitä joita tulee tehtyä. Hyvin tarkkana saa siis kentällä olla. Ilmojen puolesta olemme harjoitelleet hyvin haastavissa olosuhteissa, kova tuuli ja sade on ollut monena päivänä haastamassa meitä, eikä se kevyt toppatakki turhaan ollut mukana. 

Kenttä on monipuolinen ja väylät ovat erilaisia. Pituutta ihan takaa on 6750m ja keltaisilta 5781m.  Korkeuserot tekevät haastetta, mutta isoimman haasteen antaa greenit. Iso kumpuilevat greenit, joissa ruohon kasvusuunta grain lisää vielä entisestään haastetta. Täällä puttaamista helpottaa, kun muistaa kasvusuunnan vuorilta pois ja kylää kohti. Yleensä kasvusuunta on vettä kohti, mutta sen pystyy myös tarkistamaan kupin reunasta, mistä suunnasta ruoho kasvaa ylitse. Ruohon pintaa voi vetäistä putterilla tai sormella jolloin kasvusuunta näkyy heti, mutta tätä ei sitten kannata kilpailussa tehdä. Ruohon kasvusuunnan mukainen putti on todella nopea ja vastakarvaan erittäin hidas. Välillä ruohonkasvu suunta on niin voimakas, että se kumoaa breikin ja kääntyykin ruohon mukaan. Tämä aiheuttaa välillä suurta hämmennystä ja ärräpäitä saattaa suusta lipsahtaa.

Espanjan leirin yhteenvetona voisin todeta, että lyönti alkaa löytyä ja isolla itseluottamuksella, kun uskaltaa pelata ja muistaa hymyillä kentällä niin hyvin menee. Ensimmäinen kilpailu odottaa maaliskuun lopussa Marokossa.

Urheilijoille myönnetyt apurahat 2013

Lokakuussa tuli tieto, että meillä golfareilla on mahdollisuus hakea opetus- ja kulttuuriministeriön urheilija-apurahoja. Kaavakkeisiin täytettiin viime vuosien menestyminen sekä tulevaisuuden suunnitelmat vuoteen 2018 asti. Suunnitelmat oli lajiteltu sekä urheiluun, että siviilielämään liittyviin sarakkeisiin. Kun täyttelin kaavakkeita niin minulle tuli sellainen olo, että mitenköhän golfiin suhtaudutaan? ”Apuraha-arvioinnissa otetaan huomioon lajin kansainvälinen arvostus ja vaativuus sekä kilpailuihin osallistuvien maiden määrä. Harkinnassa kiinnitetään huomiota myös urheilijan valmentautumisen kokonaisuuteen sekä uran pituuteen. Painopiste on nuorten lahjakkaiden urheilijoiden tukemisessa”,näin lomakkeessa valaistiin.  

Me urheilijat täytimme kaavakkeet, jotka lähetettiin lajiliittoon. Lajiliitossa eli meidän tapauksessa golfliitossa laitettiin hakemukset paremmuusjärjestykseen. En tiedä kuinka ja millä mittapuulla tämä on tehty kun paremmuusjärjestykseen (huono sana jo sinänsä, mutta tätä käytettiin virallisissa lomakkeissa) pitäisi saada  ammattilaiset ja amatöörit sekä miehissä, että naisissa. Tiukka homma, ei ainakaan itseltäni olisi sujunut noin vain… Golfliitosta kaavakkeet toimitettiin eteenpäin Opetus ja kulttuuriministeriölle, joka sitten puolestaan laittaa ”lajit paremmuusjärjestykseen”. Tässäkin olisi ollut mielenkiintoista olla kuulemassa kärpäsenä katossa, kuinka vaikkapa suunnistusta ja golfia verrataan! Eihän lajeja vaan yksinkertaisesti voida millään mittapuulla vertailla järkevästi keskenään. Tämä on nähty esim. jokavuotisessa vuoden urheilijan valinnassa, mikä aiheuttaa aina jollekin mielipahaa.

Tällä viikolla Opetus- ja kulttuuriministeriö julkisti sitten kesälajien urheilija-apurahat. Kukaan meistä golfareista ei saanut suoraan henkilökohtaista apurahaa. Itselleni olisi ollut enemmän yllätys, mikäli joku olisi sen saanut. Onko se ollut kenenkään kohdalla edes lähellä, olisi ollut mielenkiintoista tietää. Kun valintakriteereitä katsoo, niin itse olisin voinut veikata, että Krista Bakker olisi voinut olla hyvin lähellä viime vuoden MM-kisojen menestyksen ja nuoren iän johdosta, mutta millä sijalla Krista on sitten ollut tuossa paremmuusjärjestyksessä, niin ei voi tietää.

 Apurahojen tarkoitus on taata urheilijalle taloudellinen turva ammattimaista harjoittelua varten. Suuri apuraha joka on 20 000€ edellyttää saajilta lajissaan menestymistä viime vuoden olympialaisissa, paralympialaisissa tai oman lajinsa maailmanmestaruuskilpailuissa. Näitä tuettuja kesälajien urheilijoita oli 20.  Valintakriteereissä oli kuitenkin pykälä, jossa urheilijan verotettavat tulot pitää jäädä alle 50 000€. Pienen apurahan saajilta (10 000€) odotetaan nousua lajinsa terävimmälle huipulle. Tukea saavia löytyi listasta 56. Heidän verotettavat tulot pitää jäädä alle 70 000€. Eli käytännössä, kun miesten tai naisten Eurooppa tourilla säilyttää pelioikeuden, on rajat tukiin ylitetty.

Tyhjin käsin golf ei kuitenkaan jäänyt. Lajille myönnettiin 70 000€. 2x 15 000€ tästä menee nuorten olympiavalmentaja tukeen.  Loppu 40 000€ kohdistuu meihin nimettyyn olympiaryhmään. Tuen edellytyksenä on, että myös golfliitto panostaa olympiaryhmään. Vuoden 2013 ryhmässä ovat miehistä; Ilonen, Korhonen, Erofejeff, Kakko, Samooja ja Granberg. Naisista: Wickström, Blomqvist-Kakko, Ruuttila, Nummenpää ja Tamminen. Ryhmä muodostetaan vuosittain. Tällä hetkellä siihen kuuluvat siis Tour- statuksen omaavat pelaajat.  Suoraan rahaa ei kuitenkaan tilille ole napsahtamassa vaan pelaajien ja liiton kanssa keskustellaan, kuinka raha olisi viisasta käyttää, jotta siitä saataisiin paras mahdollinen hyöty. Jokaisella pelaajalla on tähän varmasti oma visio, mutta itse ainakin kokisin ulkomaan leirit talviaikaan hyvin tärkeiksi. Myös oman valmentajan läsnäolo harjoittelussa ja kilpailuissa on hyvin iso osa pelaajan kehitystä matkalla huipulle.

Meillä jokaisella pelaajalla on tarkoitus pelata mahdollisimman hyvin ja sitä kautta menestyä. Se miten me nykyiset Tour-pelaajat voimme omalta osaltamme auttaa Suomalaista golfia, on pelata hyvin. Meidän kenenkään budjetit tuskin on laskettu apurahojen varaan ja avustus mikä kohdistuu ryhmään, on vaan kaikille plussaa. Jos ja kun Suomen lippu tulosluettelossa alkaa liehumaan siellä kärjessä on pitkän työn pohjaa, mutta kaikella on merkitystä ja varsinkin tarkoitus.

Harjoittelua Kyproksella

Viikko sitten perjantaina oli aika karistaa lumet hetkeksi pois jaloista ja suunnata ensimmäistä kertaa tämän vuoden puolella nurmelle harjoittelemaan. Kohteeksi valikoitui lopulta Kyproksen Korineum Golf Resort. Olin kuullut paikasta hyvää ja ajattelin, että se voisi nyt tämän hetkiseen tilanteeseen sopia hyvin. Istanbulin kautta pääsin näppärästi perille Ercanin lentokentälle josta noin. 30min kuljetus hotellille. Mäen päällä iso klubitalo joka samalla toimii hotellin respana ottaa asiakkaat tyylikkäästi vastaan. Klubia ja hotellihuoneita voisi kutsua huolitelluiksi, siisteiksi ja viihtyisiksi. Itse asustelen kahden hengen huoneessa joten tilaa löytyy mukavasti ja pelin jälkeen voi arpoa suihkun ja kylvyn välillä.

Golfkenttä korkeuseroineen on melko haastava tai siltä se ainakin näin alkukauteen tuntuu. Väylille on syytä osua tai muuten puskat vaanivat. Pienet oliivipuut eivät peliä niin haittaa, mutta eipä niistä kierrelyönneistäkään haittaa ole. Itse olisin toivonut hieman vikkelämpiä greenejä, mutta permudaruohon kanssa saa olla kyllä tarkkana. Muisti sääntö aina breikkaa merta kohti, pitää tällä ainakin hyvin paikkansa.

Harjoitus alueita täältä löytyy kaksi putti greeniä, kaksi chippi greeniä sekä harjoituskenttä jossa par 3,4 ja 5 väylät. Muita innokkaita harjoittelijoita on ollut todella vähän joten aivan rauhassa on saanut vedellä. Rangella pallopoika on ahkerasti keräämässä palloja, vaikka olisin yksin lyömässä. Muutenkin henkilökunnan määrä on aivan käsittämättömän paljon. Kentällä työntekijöitä on valtavasti ja kokoajan näkee jonkun jossain puskassa kyykkivän. Ravintolassa tarjoilijat ovat todella ystävällisiä ja kutsuvat minua jo nimeltä. Väkimäärän ollessa vähäinen seisovapöytä on korvattu AlaCarte listalla, josta jokainen saa valita makunsa mukaan ruokia. Itse olenkin testaillut ruokia ja tilannut joka päivä eri annoksen.

Harjoittelu on siis sujunut suunnitelmien mukaan ja olen nauttinut todella paljon taas tästä rakkaasta työstäni. Ensimmäiset draivit sitten viime maaliskuun jälkeen on lyöty ja useampi kierros on jo takana. Viime kesänä pelasin siis ihan muutaman kierroksen vain rautamailoilla, joten oli aivan mahtava tunne päästä kunnolla lataamaan draivi ilmaan ja vielä makeammalta se tuntuu, kun lähtee haluttuun suuntaankin. En voi edes sanoin kuvailla kuinka fiiliksissä olin ensimmäisellä kierroksella. Välillä on peli sujunut jo ihan mallikkaasti, mutta kuten tiedätte golf palauttaa maanpinnalle. Paljon on siis töitä vielä edessä, mutta hyvällä mielin jatkan täällä harjoittelua vielä muutaman päivän ennen suomeen paluuta.

Uusi vuosi ja uusia ajatuksia!

Loppuvuodesta kävin itseni kanssa vuoropuhelua elämästäni. Mitä oikein haluan? olenko valmis vielä satsaamaan golfiin täysillä? Mitä unelmia haluan saavuttaa? Nyt on suunta selvillä ja olen siis valmis ottamaan haasteen vastaan ja haluan tulla vieläkin paremmaksi pelaajaksi ja voittaa kisoja. Toisaalta uskon, että tauon aikana elämä sai paljon uusia arvoja ja yksi bogi ei tunnu kierroksella niin pahalta kuin aikaisemmin. Olen oppinut arvostamaan taas elämän perusasioita ja olemaan niistä hyvin kiitollinen.

Vuosi 2013 on vaihtunut ja ainakin itse olen jopa huokaissut helpotuksesta. Viime vuosi oli erittäin raskas, mutta nyt on katse suunnattuna eteenpäin. Selkäleikkauksesta on nyt jo reilu kolme kuukautta ja täysipainoiseen harjoitteluun on lupa. Vielä pitää edetä rauhassa määriä nostaen ja kehoa kuunnellen. Täydellä swingillä ensimmäiset lyönnit on tehty ja fiilisi on hyvä. Ensimmäiset treenit painojen kanssa salilla on takana ja into on kova. Hommia on tehtävä hartiavoimin, mutta toisaalta myös intoa ja tsemppiä löytyy valtava määrä.

Jokainen urheilija tarvitsee ympärilleen valmentajia/henkilöitä jotka auttavat uralla eteenpäin. Itse koin, että tarvitsen valmentajan lähemmäksi ja uusia ajatuksia. Päädyinkin isoon ratkaisuun ja vaihdoin golfvalmentajaksi Anssi Kankkosen. Anssilla on pitkä pelaajaura takana ja oppivelat on valmentamisessa maksettu, joten uskon, että hänellä on paljon annettavaa. Pitkän tauon jälkeen oli toisaalta helppo aloittaa, rakentamaan uutta, koska vanha swingi ei ole niin hyvin muistissa. Toki jotkin asiat ovat helppoja muuttaa ja osa tulee vaatimaan harmaita hiuksia, mutta tähän olen valmis.

Nyt on siis täysi treeni päällä ja kauden suunnittelu käynnissä. Kisakauden olen päättänyt aloittaa maaliskuun lopussa Marokosta ja ennen sitä olisi tarkoitus olla muutamaan kertaan ruoholla treenaamassa. Uuden vuoden lupaukseni on päivittää näitä kotisivuja useammin ja kirjoittaa kuulumisia. Lyhyempiä kuulumisia voi seurata myös tykkäämällä facebook sivuistani.

Mahtavaa uutta vuotta 2013 kaikille!

Kuntoutuminen hyvässä vauhdissa!

Leikkauksesta on nyt kuusi viikkoa takana. Lääkärin tarkistuskäynti oli viime viikon lopussa ja sieltä terveisinä oli iloisia uutisia. Parantuminen on ollut keskimääräistä parempaa ja nopeampaa. Kuntoutus jatkuu edelleen, mutta lupa koskea mailoihin on annettu. Rauhallisesti saa ruveta taas totuttelemaan mailoihin. Muutama kerta Tampereen golfhallissa harjoittelua on nyt takana ja ainakin toistaiseksi on tuntunut ihan hyvältä olla taas mailaa heiluttamassa. Maltti on kuitenkin pidettävä mukana ja rauhallisia lyöntejä on jaksettava vielä toistaa. Fysiikkapuolella saa myös aloittaa jo vähän enemmän liikkeitä, mutta juokseminen, hypyt ja pomput ovat vielä pitkään kieltolistalla.

Ensi vuodeksi pelioikeuden säilyminen on myös varmistunut. Pelioikeuden siirto tulevalle kaudelle onnistui, koska en tällä kaudella pystynyt pelaamaan terveydellisistä syistä. Tulevan kauden kategoriallani pitäisi päästä normaalisti kisoihin mukaan, mutta kisakalenteri julkistetaan joulukuun alkupuolella jonka jälkeen pystyn tekemään lisää suunnitelmia tulevaan.

Tämän vuoden loppuun on tarkoitus olla vielä Suomessa kuntoutumassa ja totutella taas harjoitteluun. Haluan varmistua siitä, että kroppa kestää harjoittelun. Kaiken sujuessa suunnitelmien mukaan olisi ensi vuoden alussa sitten tarkoitus suunnata vihreämmille nurmille harjoittelemaan.

Lisää kuulumisia ja harjoittelusta fiiliksiä taas myöhemmin. :)

Leikkaus onnistuneesti takana!

Viime viikon maanantaina oli perhosia vatsassa enemmän, kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Omin jaloin kävelin sairaala Ortonin käytäviä pitkin ilmoittautumaan selkäleikkaukseen. Toiveena omin jaloin kävellä myös pois... Koskaan aikaisemmin en ole ollut sairaalassa, sitten syntymän, eli kokemus oli aivan uusi. Vuosi sitten tehdyn silmäleikkauksen lisäksi koskaan ei ole siis jouduttu aikaisemmin tekemään korjauksia tai viilauksia eli sinänsä olen hyvin säästynyt.

Minulle oli ilmoitettu, että leikkaus tehdään iltapäivällä, mutta heti aamulla oli ilmoittautuminen. 4,5h odottelun jälkeen tuli hoitaja kertomaan, että nyt voisit ottaa tämän lääkkeen ja mennä peiton alle... Siitä hetki ja olin jo nukutussalissa. Seuraava muistikuva on heräämöstä, kun tajusin missä olin, oli ensimmäinen ajatus kipristää varpaita ja kokeilla onko molemmissa jaloissa tuntoa tallella... Tuntoa löytyi ja olo oli varsin hyvä. Leikkaava lääkäri Timo Laine tuli kertomaan, että hyvin kookas välilevytyrä on poistettu onnistuneesti. Voi sitä ilon määrää, vaikka en pystynyt sanomaan kuin kiitos ja hymyilemään...

Nyt on siis reilu viikko leikkauksesta takana ja kaikki on lähtenyt erinomaisesti liikkeelle. Leikkaus tehtiin tähystämällä, jolloin kudoksiin ja lihaksiin tulee pienemmät vauriot. Minulla kivut jäi sairaalaan ja olen pystynyt tekemään kävelylenkkejä, tuntematta minkäänlaista kipua. Siis AIVAN HUIKEAN MAHTAVAA, koska viimeksi näin oli maaliskuussa!

Nyt siis edetään rauhassa ohjeiden mukaan ja kuntoutus on käynnissä. Muutamia viikkoja pitää antaa kudosten palautua leikkauksesta, mutta rauhallisesti voi aloittaa jo kävelyn ja muutaman viikon päästä pyöräilyn ja vesijuoksun... Golf on vielä punaisella listalla, mutta kaikkien asioiden hyvin mennessä tulen vielä tämän vuoden puolella tekemään golftreenejä!

Nyt siis rauhallisin ja levollisin mielin keho kuntoon ja sitten takaisin töihin, WUHUUU! =)

Lokakuussa leikkaukseen!

Selän tilanne ei ole siis muuttunut haluttuun suuntaan, joten on ryhdyttävä radikaalimpiin toimenpiteisiin. Lokakuun alkupuolella on nyt sitten varattuna leikkausaika. Leikkaus tehdään tähystämällä, jolloin tulee pienemmät vauriot lihaksiin ja kudoksiin. Tämän johdosta toipumisen pitäisi olla nopeampaa. Jokainen potilas on tietenkin yksilö ja toipumisaikoja on vaikea tarkkaan ennustaa, mutta arvio on, että kuuden viikon jälkeen saisin sitten jo tehdä lyöntiharjoittelua.

Odottavan aika on pitkä ja voin sanoa, että loukkaantumiset on todellakin perseestä! Asioilla on kuitenkin kääntöpuolensa ja pitää ajatella, että nouseminen täältä sohvan pohjalta vielä voittotaisteluun kentälle on pitkä, mutta varmasti myös hyvin opettavainen. Vaikka asia nyt tuntuu vaikealta on asioilla kuitenkin tapana mennä parhain päin, joten yritän pitää mielen kirkkaana, vaikka se ei aina niin helppoa ole.

Pitäkää te peukut pystyssä, että leikkaus sujuu hyvin ja kerron sitten kuulumisa lisää sen jälkeen...

Kausi paketissa

Syyskuu on jo puolessa välissä ja itselleni asetettu tavoite olla pelaamassa Itävallan kisaa jäi valitettavasti haaveeksi. Pari viikkoa sitten otetuissa uusissa magneettikuvissa ei valitettavasti näkynyt paranemista pullistumien osalta. Huippulääkäreiden metsästys ei ole niin helppoa kuin voisi kuvitella, mutta nyt on ensi viikolle aika luoetttaviin käsiin. Ensin tietysti tutkitaan mikä on tilanne, mutta hyvin vahvasti näyttää puukko hommilta jotta saadaan tämä pelaaja takaisin kisakentille.

Karu totuus on siis, että tämän kauden pelit on pelattu ja katse on laitettu kohti seuraavaa kautta. Kun olen itse taas viisaampi terveyden tilasta niin kirjoitelen lisään.

Nauttikaa vielä viimeisistä golfkierroksista. Muistakaa, että pelaaminen ei ole niin vakavaa vaan hymyssä suin lyönnitkin sujuu paremmin ja lopputulos on sen mukainen! =)

Juniorileirillä.

Olen ollut nyt itse sivussa kisakentiltä ja keskittynyt selkäni kuntoutukseen. Kuntoutus menee eteenpäin, mutta hidas on prosessi. Selkä mennyt jo parempaan suuntaan, mutta edelleen ikävä hermosärky säteilee jalkaan ja se vaikeuttaa ja tuskastuttaa elämää. Selän ollessa pahimmillaan olin kehittänyt itselleni tiedostamatta uuden kävelytyylin, joka ei sattunut selkään niin paljoa. Kävelytyyli on näyttänyt hyvin oudolta ja nyt pitäisi sitten opetella kävelemään uudelleen, ja voin kertoa että ei ole helppoa sekään....

Olen ollut mukana kesän aikana muutamissa junnutapahtumissa. Olin vierailemassa tyttöjen junnuleirillä Turun Harjattulassa ja eilen Tsemppi Tourin tapahtumassa Lakeside Golfissa. Olen itse viihtynyt tapahtumissa hyvin ja nähnyt monia lahjakkaita tyttöjä ja poikia. Olen aivan varma, että sieltä nousee vielä huikeita pelaajia. He osaavat nauttia pelaamisesta, mutta pieni pilke silmässä ei tee siitä niin vakavaa. Itse olisin halunnut junnuvuosinani nähdä enemmän parempia pelaajia. Nyt itselläni on mahdollisuus olla esikuvana tapahtumissa mukana, on tunne aivan huikea.

Junnuilla tärkeää olisi hauskan pitäminen kentällä sekä mailan ja pallon kanssa kikkailu. Mielestäni Suomessa tulisi eri lajien yhdistää voimavaroja eikä niin tiiviisti kilpailla keskenään. Mikä olisi parempaa kuin yhdistää talvi ja kesälaji. Esimerkiksi jääkiekko ja golf. Molemmissa lajeissa on samoja piireteitä, mutta toisaalta erilaiset asiat nousevat tärkeiksi eri lajeissa. Kuinka moni huippukiekkoilija onkaan hurahtanut golfiin ja viettää kesät viheriöillä? Tässä olisi hyvä yhdistää eri lajien seuroja ja aloittaa yhteistyö. Pääasia junnuilla kuitenkin on, että he nauttivat liikunnasta ja valitettavasti hyvin harvasta niitä ammattiurheilijoita tulee, eikä sitä lajivalintaa tarvitse varmasti ihan vielä 10-vuotiaana tehdä...

Kaisa Golf!

Perjantai 13.7 oli oman kisani vuoro Lakeside Golfissa. Sääennuste on lohduttoman näköinen ja vettä piti tulla koko päivän. Otin kuitenkin aamulla soiton yläkertaan ja sanoin, että nyt ne hanat kiinni, meillä tärkeä kisa eikä tarvita vettä yhtään enempää. Sade pysyikin poissa ja saimme vedettyä kisan läpi hyvässä tunnelmassa 13 joukkueen voimin.

Itse olin kakkosväylällä haastamassa kisailijoita lähimmäksi lippua kisassa. Olin kohtelias emäntä ja muutamat saivat pallon lähemmäksi kuin minä. Muutenkin kisailijoilla oli erikoiskisa jokaisella par 3 väylällä. Tämä idea tuli, kun itse en saa vielä lyödä puumailoilla joten tänä vuonna kunnioitettiin rautalyöntien tärkkeyttä.

Joukkuekisa oli siis neljän hengen scrambe, joka antaa mahdollisuudet hyviin tuloksiin. Kilpailun pääasia on kuitenkin, että ihmisillä on mukava päivä golfin parissa ja samalla saavat mahdollisuuden tukea minua golfuralla eteenpäin. Kisamaksut tulevat suoraan kisabudjettiini ja sen vuoksi kisalla on erittäin tärkeä merkitys. Ajatuksena olisi että tästä kisasta saataisiin jokavuotinen perinne ja joskus rahat menisivät hyvään hyväntekeväisyys kohteeseen.

Vielä erityinen kiitos kaikille kisassa mukana olijoille!

Tulokset löytyvät täältä: Kaisa golfin tulokset

Fiilistelyä mailan varressa!

Taas on tovi vierähtänyt edellisestä päivityksestäni. Olen silloin tällöin koskenut mailoihin ja käynyt vähän fiilistelemässä mailan varressa. Olen jo muutaman kierroksenkin pelannut. Muutama rautamaila mukana ja pari palloa. Viime viikolla oma kotikenttäni pirunpelto meni tulokseen 83 puolikkaalla rautasetillä ja kahdella pallolla keltaisilta pelattuna. Kaikki jotka ovat pirunpellolla pelanneet tietävät, että kenttä haastaa pelaajan hyvin. Kuitenkaan väylät eivät näytä kapeilta kun seisoo rautamailan kanssa avauspaikalla. Lyönnit menevät ok, mutta se tahtotila ja odotus että pitäisi kokoajan tulla hyviä lyöntejä on valtava. Ei sellaisia voi kokoajan missään tapauksessa odottaa, mutta kun on joskus tottunut saamaan pallon lipulle, niin oletus on että se tapahtuu aina. :)

Juhannuksena osallistuin myös neljän hengen scrambleen. Mukana oli taas muutama maila ja pallo. Minä olin meidän joukkueen seifti pelaaja avauksissa, mutta en tainnut niitäkään lyödä kuin muutaman. Lähinnä pallojani käytettiin par 3 avauksissa ja muutamissa lähestymislyönneissä. Tulos oli -15 jota voi pitää varsin hyvänä suorituksena. Tästä motivoituneena olenkin päättänyt, että syksyllä tavoitteena on pelata -18! Tässä on tavoitetta, mutta uskon sen olevan täysin mahdollista....

Selkä kuntoutuu hitaasti, mutta kuitenkin eteenpäin mennään kokoajan. Pahimmat säryt alkava myös antamaan periksi ja välillä uskaltaa olla jopa ilman lääkkeitä, wuhuuu! Joten syyskuussa pelaaminen on edelleen tavoitteena ja sitä kohti mennään!

Golffaa naiselle ammatti

Viime sunnuntaina vierailin entisessä kotiseurassani Kokkolassa. Edellisestä vierailusta oli kulunut aikaa vähintään 10 vuotta ja ”uusi” klubi, ” uusi puttigreeni” näyttivät oudoilta, mutta range näytti erittäin tutulta. Voisin väittää että siellä olen viettänyt varmasti eniten aikaa suomen rangeista. Edustin Kokkolaa juniori vuoteni, koska silloinen valmentajani Reijo Linna asui Kokkolassa ja houkutteli minut sinne. Kokkolassa oli silloin paljon junioreita ja taisimme muutaman SM-mitalinkin napata junnujen joukkuekisoista. Ikinä en siis ole Kokkolassa asunut, vaan aina sain majapaikan Linnan perheeltä, joille olenkin suuren kiitoksen velkaa, että olen päässyt golfurallani tähän pisteeseen.  Kokkolassa on aina ollut erittäin lämmin tunnelma klubilla, ihmiset ovat leppoisia ja ystävällisiä. Se on myös mahtavalla paikalla keskustan lähellä, joten junnujen on helppo pyöräillä sinne. Kokkolasta on jäänyt paljon hyviä muistoja.

Havaintoja klubikisasta!

Terveisiä täältä viimeaikaisesta ”lempipaikastani”. Se ei ole ulkomailla, kuten alkuperäinen suunnitelma tähän aikaan vuodesta oli, vaan se on oman olohuoneen lattia. Täällä makaan kylmäpussi selän alla, kuten niin monta muuta kertaa päivän aikana. Selkä alkaa vähän jo helpottaan, mutta edelleen on särkyä välillä jalkaan asti. Lääkäri antoi kuitenkin luvan aloittaa rauhassa golfharjoittelun. Olen nyt muutaman kerran käynyt varovasti kokeilemassa swingailua. Raudoilla pystyn sellaisia iisejä vetoja lyömään, mutta puumailoihin en ole vielä uskaltanut koskea, koska niitä on niin vaikea maltillisesti lyödä. Tekee kuitenkin mielelle hyvää päästä vähän jo fiilisteleen, vaikkakin pitkä on vielä matka kisoihin. Suunnitelmissa on siis edelleen aloittaa kisat syyskuun alussa, jos kaikki menee toivotulla tavalla.

Koska itse en kisoihin pääse, on hinku kentälle ollut niin kova, että olin kaverin mailatyttönä yhdessä klubikisassa. Tässä sainkin todellisen tuntuman harrastajanaisten golfiin. Tässä muutamia havaintojani ,naisten maailmasta. Kaikilla kentillä ei ihan loppuunasti ole mietitty naisten teepaikkoja. Välillä ne todellakin on vaan viety vähän eteenpäin, välittämättä kovinkaan paljoa, miltä se näkymä siihen avaukseen näyttää. Voisin veikata, että näissä näkymissä olisi kovin paljon parannettavaa ympäri Suomea. Usein väitetään, että naiset olisivat hitaita pelaamaan. Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa. Naiset kun etenevät suurimman osan ajasta keskellä väylää varmoin lyönnein, ei palloja tarvitse etsiä samalla tavalla kuin miesten kanssa. Tähän samaan huomioon perustuu myös ero naisten ja miesten pelissä. Naiset ovat hieman liian varovaisia pelissään kokoajan. Lyönnit harvoin menevät pitkäksi reiästä, eli edetään pikkuhiljaa reikää kohti ja ajatellaan että mieluummin lyhyt kuin pitkä. Vaikka hyvään tulokseen, joskus tarvitsee ottaa hieman riskejä ja antaa sille pallolle mahdollisuus. Meidän pelikaveri totesikin hyvin osuvasti; ”mitä pienempi maila sitä pienempi vahinko”.  :) Tämä pitää täysin paikkansa…  Miehet puolestaan uskovat joka lyöntiin 100 lasissa vaikka heille taas joskus seiftaaminen ja edellä mainittu toteamus voisi olla hyväkin vaihtoehto.

Kootut selitykset miksei voi aloittaa golfia!

Kesä tulee kovaa vauhtia ja tällä viikolla pitäisi ilmojenkin suosia, koska on luvattu auringon paistetta, eikä pitäisi olla tietoakaan vesisateesta ja illalla on valoisaa vaikka kuinka myöhään. Mikä olisi parempi tapa viettää muutama tunti päivästä kuin golffaamalla?

Valitettavasti kaikki ihmiset eivät tajua lajin hienoutta ja eivät suostu edes kokeilemaan lajia seuraavin selityksin joihin olen korviani myöten täynnä, eivätkä ne pidä paikkaansa! Tv:stä tuttu myyntinmurtajat toteavat mitä hulluimpia asioita, minä pidättäydyn ihan perus selityksissä, jotka aion nyt kumota!

Selitys 1. Minulla ei ole aikaa golfin pelaamiseen! Tämä lause on valitettavasti jo niin kulunut. Kaikilla ihmisillä on aika, mutta se kuinka sen ajan järjestää on eri asia. Monet saavat viettää usean viikon kesäloman, josta luulisi muutaman tunnin irtoavan melko helpostikin pelaamiseen. Jos oikeasti haluaa järjestää itselleen aikaa se varmasti onnistuu. Eikä sinne kentälle ole pakko mennä ruuhka-aikaan, vaan suosittelenkin menemään erittäin myöhään illalla tai hyvin aikaisin aamulla. Ei ole montaa muuta pelaajaa ja saa varmasti nauttia ja edetä omaan tahtiin! Selitys ei aikaa kumottu!

Selitys 2. Minulla ei ole kärsivällisyyttä / keskittymiskykyä pelaamiseen! Tämän lauseen kuulessani pohdin aina, että jos tiedostaa noin vahvasti oman yhden melko ison heikkouden niin miksi ei aloittaisi lajia joka opettaa kesittymään, olemaan kärsivällinen ja pitään hermot hallinnassa. Kuinka monelle tämä voisi tuoda uutta puhtia elämään ja auttaisi varmasti monessa eri tilaneessa kun sitten olisi enemmän kärsivällisyyttä jota laji on opettanut. Selitys ei kärsivällisyyttä/ keskittymiskykyä kumottu!

Selitys 3. Golf on kallis harrastus! Hmmm... mietitäänpäs kuinka kallista nykyään laskettelu, jääkiekko ja pelkästään kuntosalilla käyminen ovat? Golfissa hinnat ovat tulleet rajua vauhtia alaspäin. Nykyään löytyy paljon eri kenttiä missä voi pelata todella halpaan hintaan koko kauden. Jos mailojen ei tarvitse olla uusinta uutta, saa niitä kelpo kapuloita halpaan hintaan. Peruspelaaminen ei siis todellakaan ole kallista, selitys kumottu!

Selitys 4. Muu perhe/ ystävät eivät golffaa. Mietitäänpäs kuinka montaa muuta harrastusta voisi tehdä yhdessä koko perheen kanssa kuin golfia? Ei tule mieleen montaakaan muuta lajia. Kuinka hyvä tilaisuus olisi siis aloittaa laji koko perheen tai ystäväporukan voimin. Siinä samalla syntyy varmasti pientä kisailua kenen taidot paranevat ja kuka päihittää kenet. Kyllä minulla itselläni oli monta vuotta tavoitteena saada tasoitukseni paremmaksi kuin äitini ja sitten kuin paremmaksi isän. Nyt taitaa sama tavoite olla pikkuveljelläni. Mutta kaikki me pystymme kilpailemaan yhdessä vaikka olisimme kuinka eritasoisia pelaajia. Monta äitienpäivää ollaan myös yhdessä oltu pelaamassa kierros golfia, siis koko perhe! Jos nyt käy niin huonosti, että kukaan toinen perheestä tai ystävistä ei innostu lajista niin kentällä oppii saamaan paljon uusia tuttavuuksia. Golfklubeilla on lämmin yhteisö ja siellä jos jossain on helppo tutustua ihmisiin ja siellä se todellien luonne tulee myös esiin. Selitys perhe/ ystävät eivä golffaa kumottu koska aina saa kentältä uusia ystäviä tai vaikkapa perheen... =)

Varmasti selityksiä on vielä hyvin monta, mutta tässä nämä yleisimmät jotka ainakin itse kuulen toistuvasti kyllästymiseen asti. Jos laji ei kiinnosta niin sanoisi suoraan, että ei kiinnosta kuin näitä kuluneita selityksiä jotka juuri kumosin. Nyt on siis hyvä aika vetää kaveria hihasta ja vinkata golfkurssille josta se laji sitten alkaa. Ennen kurssiakin voi käydä ihan vaan kokeilemassa harjoitusalueella kuinka saa sen paikallaan olevan pallon liikeelle, jonka pitäisi olla niin helppoa, koska pallo ei liiku kuten monessa muussa laijssa. =)

Minun yhteistyökumppani Medilaser on ottanut mahtavan askeleen ja arpoo 10 onnekkaalle ilmaisen golfkurssin kesäkuussa. Aikaa ilmoittauta on tämän viikon loppuun, joten nyt jos koskaan kannattaa ilmoittauta arvontaan ja aloittaa hieno laji.

Voihan välilevynpullistumat

Selän kipu ei ottanut muutaman viikon levon jälkeen helpottuakseen, joten päädyin magneettikuvaan, jotta saadaan kivun syy selville. Sieltä löytyikin sitten selkeä syy kovaan kipuun, kaksi välilevynpullistumaa ihan alaselässä. Toinen laaja joka on pullistunut vasemmalle joka on aiheuttanut kivun selkään ja hermosäryn jalkaan. Hermosärky vetää siis pohkeeseen asti ja välillä tuntuu, että joku raastaa raastimella pohjettani, iskee neuloja polvitaipeeseen ja kävellessä puukoniskuja pakaraan. Nämä kuvaavat hyvin kuinka kipeä ja raivostuttava hermosärky voi olla. Toinen pienempi pullistuma oikealle, joka ei onneksi oireile jalkaan. Minulle ei ehdotettu leikkausta, koska leikkaus on ilmeisesti aina vasta viimeinen vaihtoehto. Leikkauksia tehdään jos tilanne menee niin pahaksi, että jalat menevät alta ja on halvaantumisriski.

Nyt olen siis golfin suhteen lyöntikiellossa edelleen. Selkä kaipaa lepoa jotta tulehdus laskisi ja olotila helpottuisi. Pieniä muutoksia on jo huomattavissa ja nyt pystyn jo kävelemään nornmaalisti ilman kipua, sekä nukkumaan yöt heräämättä joka kerta kääntymiseen. Pieniä yksinkertaisia jumppaliikkeitä saan tehdä ja niistä homma lähtee liikkeelle.

Kilpailujen suhteen joudun vetäytymään ainakin syksyyn asti. Itselleni olen asettanut tavoitteeksi, että olisin kisoissa mukana syyskuun alussa. Tämä auttaa ainakin henkisesti, mutta koskaan ei voi tietää miten kuntoutus menee. Nyt en kuitenkaan halua riskeerata loppuelämääni sen takia, että tarttuisin mailan varteen liian aikaisin. Maltillisesti ja sitten kun lupa käy niin alkaa harjoittelu. Muutamasta swingistä kierrokseen on iso askel, saati sitten yhdestä kierroksesta kisa viikkoon tai jopa muutamaan kisaviikkoon.

Samalla viikolla kun sain tietää diagnoosini onnistuin säheltämään myös kaikkea muuta. Hukkasin autonavaimen autotallin ja kodin välille. Hyvä suoritus sinänsä, koska matkaa on n. 40m. Käänsin koko kämpän, mutta mistään sitä ei vaan eteen tullut joten oli pakko mennä teettämään uudet avaimet. Seuraavana päivänä olin kotona nauttimassa päiväkahvia, niin onnistuin kaatamaan maitokahvit suoraan läppärin näppäimistön päälle, joka siis vaurioitui, eikä ollut enään pelastettavissa. Sanonta ei kahta ilman kolmatta, piti hyvin paikkansa, joten ole nyt osaltani ottanut kaiken p****n vastaan. Olen yleinsä melko huolellinen, enkä hukkaa tai sählää kovin paljon, mutta nyt päätin kääntää kaikki vaikeudet voitoksi, joten eiköhän se aurinkokin ala kohta paistamaan...

Minulle on tulossa siis hyvin erilainen kesä, kuin mihin olen tottunut. Olen ollut 13 vuotias kun olen aloittanut kunnolla kilpailemisen joten yleinsä perinteiset kesätapahtumat ovat jääneet osaltani väliin. Nyt aionkin ottaa kesästä kaiken irti ja ladata akkuni niin täyteen kuin mahdollista. Henkisesti on pystyttävä vahvana ja ajateltava, kun tästä taas nousen olen entistä vahvempi.

Joudun jättämään alkukauden kisat väliin Skotlannnissa ja Turkissa!

Selässäni on ylirasitustila joka rasittaa välilevyä ja nivelen eri komponentteja. Ongelma oli jo harjoitusmatkalla jenkeissä, mutta pelasin Marokon kisan kipulääkkeiden voimin, jonka jälkeen en ole koskenut mailoihin. Nyt selkää hoidetaan ja yritetään saada biomekaniikka toimimaan halutulla tavalla. Levon aikana kudoksien pitäisi rauhoittua ja samalla lihastukea saada entistä paremmaksi. Parantuminen on mennyt eteenpäin, mutta ei ole ollut mitään supernopeaa jonka vuoksi joudun jättäytymään ainakin Skotlannin ja Turkin kisasta pois. En myöskään halua vaarantaa koko kautta kiirehtimällä suoraan kisoihin, joten nyt olisi ensisijainen asia saada selkä kuntoon ja taakse harjoittelua ennen kisoihin osallistumista. Tavoitteena olisi siis pelata Saksassa toukokuussa, mutta asian suhteen täytyy edetä rauhallisesti ja rauhallisin mielin.

Lepoa ja kuntoutusta!

Pitkään vaivannut selkävaivani on nyt ilmeisesti välilevyn pullistuma ja olen ollut lyöntikiellossa Marokon kisasta asti. Olen levännyt selkäni kanssa ja yrittänyt kuntouttaa sitä parhaalla mahdollisella tavalla. Vaiva on kuitenkin sitkeä ja tarkkaan en pysty sanomaan koska on jälleen järkevää aloittaa lajiharjoittelu. Tänään jouduin tekemään kirpaisevan päätöksen kun peruin osallistumiseni Skotlannin kisaan, joka olisi toukokuun alussa. Nyt tavoitteena olisi siis osallistua Turkkiin joka pelataan toukokuun toisella viikolla. Toivottavasti selkä tulee kuntoon mahdollisimman pian ja pääsen aloittamaan harjoittelun. Tauko on varmasti toisaalta tehnyt ihan hyvääkin, mutta meinaa aika koville ottaa luonnon päälle, kun ei pääse tekemään töitä. Millään ei malttaisi vain olla, vaikka se on nyt vaan hyväksyttävä. Täytyy kuitenkin pysyä positiivisena ja yrittää käyttää tämä aika hyödyksi muulla tavoin. Nyt avaankin ”matkatoimistoni” eli alan varailemaan lentoja ja majoituksia kauden kisoihin, niin ei tarvitse sitä sitten tehdä kun olen kunnossa.

Masters veikkauksia!

Marokon kisan jälkeen minut määrättiin ”sairaslomalle”. Selkä on rasitustilassa ja sen on saatava nyt lepoa joten lyöntikieltoa on tämän viikon loppuun asti ja sen jälkeen katsellaan päivä kerrallaan mikä on tilanne. Haluan antaa selkäni nyt todellakin levätä ja parantua kuntoon, nyt siis sormet ristissä toivon sen parantuvan pian, jotta pystyn lähtemään kauden alkuun toukokuussa kuten olen suunnitellut. Tähän on aikaa siis vielä muutama viikko, joten nyt on tarkoitus pysyä maltillisena, vaikka se meinaakin tuottaa vaikeuksia.

Tämä viikko on kuitenkin suurien golfympyröiden kannalta yksi vuoden mielenkiintoisimmista. Ensimmäinen Major kisa U.S. Masters alkaa torstaina ja tilanne miesten kisassa on enemmän kuin kutkuttava. Joka paikassa on nyt veikkauksia pystyssä ja niinpä päätin tehdä oman listani pelaajista, jos joku tällä voittaa ison kasan rahaa niin voi sitten ainakin kahvit tarjota… =)

1.     1.  Rory McIlroy; viime vuodesta nuori pelaaja on ottanut opikseen. Hän on tottunut voittamaan ja käynti maailmanlistan ykköspaikalla oli varmasti lisää potkua antava kokemus.

2.      2. Tiger Woods: Tigeri on tehnyt paluun ja varmasti pelaa sellaisella tahdolla ja katseella mitä on totuttu aikaisempina vuosina näkemään.

3.       3.Graeme McDowell: Saanut pelinsä jälleen iskuun ja uskonkin että hän vahvistaa irkkujen hurjaa menestystä maailmalla. Kannatan häntä myös siksi, kun kuuluu samaan välinevalmistaja tiimiin!

Muita mielenkiintoisia pelaajia jotka olisin myös halunnut listata mutta päädyin nyt tähän ovat: Luke Donald, Hunter Mahan sekä Phil Mickelson. Muuta jännityksen aihetta näin naiskatsojan silmään tuovat, Bubba Watsonin pinkki draiveri, sekä tietysti eläväisen Rickie Fowlerin asuvalinnat, sekä jännitys jos viikset olisivat jo lähteneet pois!

Oikein mukavaa pääsiäisen aikaa kaikille, toivottavasti saadaan nähdä hieno kisa!

Putteri jäässä Marokossa

Kauden ensimmäinen kisa Marokossa on takana. Torstaina pelin alussa näkyi hieman jännittyneisyyttä, mutta muutaman väylän jälkeen peli helpottui vaikka tulos ei ollut todellakaan sellainen kuin olisin halunnut. Kierros ilman birkkuja ei anna mitään anteeksi ja tulos +3.

Perjantaiaamuna minun piti lähteä kierrokselle 8.50, mutta alueella oli niin kova tuuli, ukkosrintamaa, sekä tuulesta johtuva hiekka lenteli, että lähtöjä viivästytettiin. Viivästyminen oli aina vähän kerrallaan ja lopulta 5 tunnin odotuksen jälkeen päästiin tosi toimiin. Toisen kierroksen tulos +2.  Iltapäivän pelaajat starttasivat kierrokselle vasta myöhään illalla ja osa ehti pelata vain väylän ja muutama ryhmä ei startannut ollenkaan vaan toinen kierros pelattiin loppuun vasta lauantaina. Itse odottelin koko lauantaiaamun tuloksia ja jännitin, miten käy cut rajan. Arvelin sen olevan +4 ja näin se myös oli. Joten kohtalona oli lyönnillä karsiutuminen jatkosta. Se yhdellä lyönnillä missattu cut tuntuu harmittavan enemmän kuin useammalla lyönnillä. Toisaalta harmitus on turhaa, koska lyönnit on lyöty, mutta toisaalta se kertoo siitä kuinka 100 lasissa tätä hommaa tehdään.

Molemmat päivät löin palloa hyvin, mutta se viimeistely jäi puuttumaan. Minulla oli koko viikonajan vaikeuksia saada pituuskontrolli putissa kohdalleen, koska greenit olivat hitaat. Lähes kokoajan jätin putteja lyhyeksi ja vaikka kuinka yritin putata kovempaa, ei sopivaa vauhtia tuntunut löytyvän. Putteja kertyi 36 ja 35 kappaletta kierroksilla ja se on todella paljon liikaa. 

Nyt on kisoista kuukauden tauko jonka aikana on pakko saada selkä kuntoon. Tämä kisa meni kipulääkkeiden voimalla. Suomessa on siis edessä selälle tutkimuksia, kuntoutusta ja todennäköisesti lepoa, mutta siitä lisää kun sinne asti pääsen.

Kauden avaus

Huomenna se sitten alkaa golfkausi 2012. Kauden ensimmäinen kisa on ovella ja tuntuu, että sopivasti on perhosia vatsassa. Kenttä on paikoittain melko haastava, avauksissa kapeilla väylillä saa olla tarkkana ja greeneistä osa nostettuja joten niissä myös pitää olla hereillä. Tuuli iltapäivisin tekee varmasti omat vaikeutensa myös peliin.

Itse pelasin maanantaina harjoituskierroksen ja tiistaina pro-amin. Mailapojaksi sain onnekseni vaatimukseni täyttävän mailojen kantajan. Vaatimuksena oli hampaat ja edes vähän englantia. Mailapoikani puhuu myös muutaman sanan Suomea. Hän osaa sanoa terve, suoraan ja mitä maksaa, joten sillähän me päästään jo pitkälle... =)

Lisää kisakuulumisia kisan jälkeen.

 Dallas- Tampere- Agadir

Viimeiset päivät Dallasissa kuluivat rauhallisissa merkeissä, koska alaselkäni vihoitteli. Pelasin muutaman kierroksen ja tein helppoja harjoituksia, mutta suurta rasitusta en selälleni antanut. Viimeinen kierros sujuikin ihan kivasti tulos -2 joten siitä pytstyi hyvillä mielin matkustaa takaisin Suomeen. 18 tunnin matkustamisen jälkeen pääsin kotiin ja suureksi positiiviseksi yllätykseksi kaikki tavaratkin saapuivat. Dallasin lentokentällä minua hieman jännitti, kuinka paljon bägini mahtaa painaa, koska sisällä oli 20 golfmailaa, kenkiä yms. Painosta en tiedä, koska palvelu oli niin ystävällistä, että kun oli kaikki kunnossa ystävällinen mies vei bägin ja kaikki oli kunnossa. Tälläistä palvelun pitäisi aina olla.... =)

Nyt olen siis kotisuomessa hoitamassa asioita, selkäni kuntoon, purkamassa laukkuni ja sunnuntaina jatkuu matka kauden ensimmäiseen kisaan Marokkoon. Perjantaina tein yhteistyösopimuksen tälle kaudelle Medilaserin kanssa. Viime vuoden tammikuussa minulle tehty silmien laserleikkaus on ollut loistojuttu ja helpottanut elämääni hurjasti. Ei tarvitse kikkailla piilolinssien kanssa ja elämä on helpottunut. Nyt taas harjoitellessa huomasi kun oli kova tuuli, kuinka paljon helpompi on pelata kun ei tarvitse murehtia piilolinssien kuivumista. Lämpöisesti voin siis suositella laserleikkausta kaikille näkö ongelmista kärsiville. Jos olisin itse tiennyt kuinka kivuton ja nopea leikkus on, olisin varamsti tehnyt sen jo aikaisemmin.

Marokon kilpailu alkaa torstaina, mutta ennen sitä on harjoituskierros ja pro-am. Kenttä on eri kuin viime vuonna, joten sen vuoksi harjoituskierroksen nousevat tärkeään rooliin. Lähden kisaan ihan hyvillä mielin. Marokon jälkeen on kuukauden tauko ennen kunnon kisakauden alkua, mutta se miten vietän kuukauden on vielä auki. 

Lisää kuulumisia kirjoittelen Marokosta!

Aupair Floridassa

Reilu viikko on nyt takana elämää Floridan Jupiterissa. Jupiterin alueesta on muodostunut yksi ammattigolffarien suosima asuinalue. Tällä hetkellä täällä asuu n.60 ammattilaispelaajaa jotka ovat muuttaneet viimeisten vuosien aikana alueelle. Alueella on mahtavat golfkentät, hyvä sää sekä oma rauha. Muutamia pelaajia mainitakseni alueelta asunnon ovat ostaneet: Tiger Woods, Luke Donald, Ernie Els, Keegan Bradley, Rickie Fowler sekä uusin tulokas Rory McIlroy.

Viime viikolla alueella pelattiin Pga tourin Honda Classic kisa. Itselleni tämä oli ensimmäinen kerta, kun sain olla seuraamassa kisaa torstaina ja sunnuntaina. Tigerin mukaantulo, lisäsi yleisön mielenkiintoa ja paikalla oli joka päivä paljon kannustajia. Tiettyjen kuumien ryhmien seuraaminen oli vaikeaa, koska yleisöä oli paikalla niin paljon, joten otin taktiikaksi pysyä pidempään yhdessä paikassa. Sunnuntaina seurasin etusysillä Tigerin hurjaa nousua ja iltapäivällä olin 17 väylän vieressä pidempään. Tiger Woods käveli  vierestäni ohi greeniä kohti, ja täytyy sanoa, että jos katse voisi tappaa olisin kuollut. Katse oli todella tuima ja pelottava, mutta ilmeisesti hänellä on sellainen katse kun peli kulkee, kierroksen lopetus birdie, eagle oli melkoinen show ja yleisö sai parasta mahdollista viihdettä. Itse pidin peukkuja pystyssä kuitenkin Rorylle joka korjasi potin kylmän viileästi kotiin. Yleisössä oli sekä Tigerin, että Roryn kannattajia. Viimeisillä väylillä yleisöstä huudeltiin Rorylle vielä psyykkaavia kommentteja vesiesteistä, jotka vaanivat viimeisillä väylillä. Pelaajien todellakin pitää osata ottaa yleisöstä positiivista energiaa irti, mutta toisaalta sulkea kaikki epäoleelliset huutelut ja keskittyä vain omaan suoritukseen.

Olen asunut ystäväperheen luona ja jostain vitsistä lähti minulle lempinimi aupair ja siitä lähtien minua on kutsuttu sillä nimellä. Perheen lapset ovat muuttaneet jo kotoa pois opiskelemaan, joten oikean aupairin hommia ei siis ole tarjolla. Perheen isä kuitenkin esitteli minut erään ruotsalaispelaajan aupairille, että tässä meidän aupair Kaisa. Saattoi olla tyttö ihmeissään, että nyt viiraa suomalaisilla ja pahasti. =)

Jupiterin alue oli todella miellyttävä nähdä ja ymmärrän hyvin, miksi tänne niin paljon golffareita muuttaa. Parin päivän kilpailun katselusta sain taas todella paljon energiaa omaan treenaamiseen ja halu kehittyä kasvoi taas entisestään. Nyt palaan muutamaksi päiväksi takaisin Dallasin maisemiin, ennen Suomeen paluuta.

Leiri Orlandossa

Ensimmäinen Olympia leiri pyörähti käyntiin viime viikolla. Meitä oli 7 ammattilaista sekä kolme amatööriä valmentajien johdolla yhdessä harjoittelemassa Floridan Grand Cypressin kentällä. Leirin tarkoituksena oli tuoda meille pelaajille ajatuksia, kuinka voisimme tulla entistä paremmiksi. Ajatuksena oli myös yhdessä treenaamista ja sitä kautta saada taas puhtia omaan harjoitteluun. Yksi leirin pääpainoista oli puttaamisessa. Meillä oli mahdollisuus opetella Aimpoint greenien lukua, jonka kehittäjä Mark Sweeny piti meille muutaman tunnin harjoittelusession asiasta. Aimpoint perustuu matematiikkaan ja omaan tapaan kuinka greenit luetaan. Pitää ottaa huomioon greenin nopeus, kaltevuus, putattava matka ja sitten pieni apuvihkonen kertoo kuinka paljon pitäisi ottaa breikkiä. Sitten vaan pallo haluttuun kohteeseen ja kuppi kolisee… =) Tämän käyttöönotto vaatii kuitenkin paljon harjoittelua, kuten kaikki muutkin uudet asiat.

Leirillä meillä oli myös testi, jossa piti matkan pituuden mukaan saada palloja 5% alueen sisään. Tämä kohdeharjoittelu on varmasti yksi mitä pitää entisestään omaan harjoitteluun lisätä. Sekä asettaa omat tavoitteet korkealle, jokaisessa eri lyönnissä.

Päivät kuluivat siis aamusta iltaan harjoittelujen ja pelien merkeissä. Grand Cypress on paikkana erinomainen koska sieltä löytyy monta eri kenttää, rangea, sekä viheriöitä. Vaikka porukkaakin on paljon, on silti aina jossain oma rauhallinen paikka harjoitella, mitä ainakin itse arvostan.

Leiritys oli nyt ensimmäinen ja toivottavasti jatkoa on luvassa, koska yksin puurtaminen on kovaa hommaa ja porukassa harjoittelusta saa aina uutta energiaa eteenpäin. Meillä tytöillä on tietysti aina hyvä mahdollisuus oppia pojilta, koska he vaan yksinkertaisesti ovat parempia monissa eri lyönneissä. Tottakai jokaisella on oma tyylinsä, mutta välillä pelkästään katsomallakin voi oppia ja saada ahaa-elämyksiä.

Leirin jälkeen suuntasin vielä hieman alemmaksi Jupiterin alueelle. Alue on tunnettu hyvistä golfkentistä ja täällä asuukin paljon maailman huippupelaajia. Minulla on nyt mahdollisuus tutustua alueeseen ja pelata muutamia eri kenttiä reilun viikon ajan. Tämän viikon lopussa on myös pga-tourin kisa Honda Classic tässä lähellä joten joku päivä menen sinne ihastelemaan kuinka sitä palloa lyödään, mutta siitä sitten lisää myöhemmin.

Mailojen "talvihuolto"

Niinkin yksinkertainen asia kuin grippien vaihto mailoihin on välillä työn ja tuskan takana. En siis suinkaan vaihda niitä itse, vaikka muutaman kerran olen sitä yrittänyt. Osakseni on tuolloin jäänyt vain vanhojen grippien pois ottaminen. Taas oli menneet gripit sellaiseen kuntoon, että eivät mailat meinanneet käsissä pysyä. Tietyistä mailoista huomaa, kuinka paljon enemmän niitä käyttää. Itselläni suosikkeja näyttäisi olevan 9,7 ja draiveri.

Valmentajan lähdettyä pidin välipäivän mailojen heiluttamisesta ja kiikutin ne läheiseen golfkauppaan. Vanhempi mailan fiksaaja setä palveli minua ja oli hieman yllättyneen näköinen kun mailani eivät olleetkaan ns. perinteiset "naisten mailat". Sitten oli gripin valinnan vaikeus, täällä kun niitä löytyy aivan laidasta laitaan. Ensin pohdin, että olisin laittanut joka rautamailaan erivärisen gripin. Ne olisi kätevä tunnistaa, koska varmasti nopeasti olisi oppinut minkä värinen on missäkin mailassa. Tämä jäi  nyt toistaiseksi seuraavaan kertaan, mutta vaihdoin kaikkiin valkoiset gripit. Nyt on sitten kuuraamista, että saa ne myös pysymään valkoisena.

Sitten tärkein juttu, koska en halua gripin eteen mitään tekstiä, niin piti pyytää gripit ns. väärinpäin, eli merkki mailan takaosaan. Olen joskus saanut mailan missä gripissä oleva teksti ei ollut suorassa linjassa mailan lavan kanssa, ja se oli todella hämäävää ja häiritsi minua. Olenkin siitä asti pyytänyt grippini väärinpäin.

Mailani ovat tehty minulle kaksi astetta pystyiksi ja pyysin setää vielä tarkistamaan tämän. Mailoistani ei monikaan ollut enään kaksi astetta vaan olivat käytössä muuttuneet. Tämän olen kyllä tiedostanutkin, että ne helposti muuttuvat, mutta nyt pitäisi olla siis mailojen "talvihuolto" tehty. Tässä maila-asiassa tarvii kyllä jatkossa parantaa, että varmasti on kaikki välineet kunnossa grippien ja kulmien suhteen.

Aloin pohtimaan samalla kuinka tarkkaa hommaa on tehdä mailat saati sitten kaikki viritykset niihin joita pelaajat haluaa. Minä olen vielä helppo pelaaja, moniin muihin verrattuna. Mailojen kulmia, varsien pituuksia, mailan painoa yms kaikkea säädetään juuri kyseiselle pelaajalle sopivaksi. Kuluttajaa huijataan lujaa sanomalla, että tämäkin tourpelaaja pelaa samoilla mailoilla. Tottakai lapa voi perusmuodossa olla sama, mutta mitään muuta samaa niissä tuskin on.  Ihan aina eivät muuten tourpelaajien puumailojen mailahuput ja mailan sisältö kohtaa. =) Viimeisin kuluttajien huijaus taitaa olla rautamailojen kulmien muokkaus. Muutamat merkit ovat ainakin tehneet muokkauksen ja näin saavat myytyä lisää pituutta. Tällä tarkoitan, kun normaalin rauta 8 kulma on jotain ( en tiedä mitä se on, tarvisi varmaan tietää...) onkin setissä rauta 9 samalla kulmalla kuin nomaali 8. Näin voidaan lyödä siis "yhtä mailaa pidemmälle" .

Välineteollisuus kehtyy sellaista vauhtia, että perässä ei meinaa pysyä. Onneksi siitä ei tarvitse itse niin mahdottoman paljon tietää. Osaavia ihmisiä on proshopit täynnä ja kaikenlaisia masiinoita kertomassa faktaa pallon lennosta. Voinkin tähän lopuksi lämpöisesti suositella, että testatkaa eri mailoja ennen ostosta älkääkä ostako suoraan lehtien listauksien perusteella. Suosittelen myös mailojen "talvihuoltoa" ennen kuin se kesä ja kaikki pelikiireet alkavat.

Terveisin: uusien ihanien valkoisten grippien omistaja =)

Viikko valmentajan tarkkailevan silmän alla.

Valmentajani Niklas oli 10 päivää kanssani täällä Teksasissa harjoittelemassa. Teimme pitkiä päiviä melkein auringon noususta laskuun. Säät eivät aivan olleet puolellamme ja oli välillä todella kymiä päiviä. Vaatteita sai kaivaa päälle kaikki mitä vaan varastoista löytyi. Kylmimmillään oli vain kaksi astetta ja voin kertoa, ettei ollut ruuhkaa harjoitusalueella. Lähinnä pitivät meitä hulluina kun olimme ulkona, mutta valmentajan täällä oloaika oli käytettävä hyödyksi säässä kuin säässä.

Saimme tehtyä hyvän harjoitusjakson. Tälläiset yhteiset päivät antavat omaan treeniin aina voimia sekä tottakai uusia idoita ja varmuutta mitä pitää harjoitella. Swingiin tehtävät muutokset ovat liikkeellä oikeaan suuntaan, mutta vaativat malttia ja toistoja... Välillä vaan meinaa tehdä mieli hypätä suoraan maaliruutuun kiertämättä koko pelilautaa. Valitettavasti se ei ole mahdollista ja jos näin yrittää tehdä, tulee "rosvosektori" ja vie kaiken mitä oli saatu aikaan.

Yksi valmentajani suosikki harjoituksista on pressu harjoitus: lyön eri mittaisia wedget lyöntejä muovipressuun mikä on maassa kiinni. Näin ei kenenkään tarvi seisoa pallojen luona ja kertoa missä ne tuli alas vaan näen ja kuulen sen helposti myös itse. Ostimme täällä vaan melko pienen pressun, joten tarkkana saa olla jotta osumia tulee.

Sain myös uudet wedget tänne käyttööni. Clevelandin 588, klassikko malli jota nyt päivitetty uusien urasääntöjen mukaisiksi. Wedget ovat tuntuneet todella hyviltä ja istuvat silmääni mukavasti. Niillä irtosi myös valmentajaa vastaan lähipelikisan voitto. :)

Vajaan viikon verran olen vielä Texasin maisemissa ja sitten kutsuu Suomalaisten ammattilaispelaajien kanssa yhteisleiri Floridan auringon alla!

Ensimmäiset viikot Dallasissa.

Tammikuun lopussa oli aika pakata tavarat ja suunnata Suomen talvesta ”talvi-kotiini” Dallasiin. Paikka oli jo siis viime vuoden marraskuusta tuttu, joten selkeä suunnitelma mitä voi missäkin harjoitella oli selvillä. Harjoituspaikkana toimii sama Hank Haneyn academy ja golfkierroksia olen pelannut eri kentillä. Kaksi ensimmäistä viikkoa minulla oli harjoitus-seurana ystäväni Anu Alppi. Harjoittelussa pääpaino on ollut uudistuneessa gripissäni. Se vaatii edelleen aikaa ja totuttelua, mutta yllättävän hyvin olen saanut sitä muutettua, joten taas näkyy tunnelin päässä valoa.
Olemme myös kiertäneet eri golfkenttiä. Peli on myös sujunut välillä varsin toivotulla tavalla ja sain pelattua bogittoman kierroksen. Varsin ”tylsä” kierros sisälsi yhden birkun ja 17paria. Mainitsemisen arvoisia ovat olleet The Tribute; Kenttä josta löytyy Skotlannin parhaimpia väyliä mm. St. Andrewsin päätösväylä.  Tour 18; Kenttä josta puolestaan löytyy Amerikan parhaimpia väyliä mm. Sawgrass kentän #17 sekä Augustasta kuuluisimmat kolme väylää (Amen Corner). Cowboys golf club; ainoa NFL jokkueen omistama golfkenttä, joka myös oli taitavasti suunniteltu.
Valitettavasti NFL jokkue Dallas Cowboysin kausi loppui, enkä ehtinyt katsomaan yhtään peliä. Cowboysin kotiareena on maailman suurin katettu stadion, jossa kävimme vierailulla. Kapasiteettia on yli 100 000 katsojalle. Saimme käydä pelaajien ja cheerleadereiden pukuhuoneissa sekä kirmata kentällä tekemässä touchdownin. Seuraavana päivänä totesimme, että kirmailu olikin esitetty livekuvan välityksellä suoraan Cowboysin kentän ravintolaan sekä proshoppiin. Joten olimmekin jo entuudestaan tuttuja kentän henkilökunnalle. =)
Lauantaina on aika vaihtaa seuraa, kun ystäväni Anu lähtee kohti pakkasia ja paikalle saapuu valmentajani Niklas. Seuraavan reilun viikon saankin harjoitella valmentajani valvovan silmän alla ja tätä odotan innolla, koska aina on mahdollisuus oppia uutta.

Valmentaminen

Viime viikolla oli aika tarttua taas golfmailoihin ja aloittaa lajiharjoittelu. Se pyörähti käyntiin valmentajani Niklaksen tarkkailevan silmän alla. Meillä oli mennyt jonkin aikaa, kun olimme ehtineet viimeksi yhdessä tapaamaan. Oli taas todella virkistävää tavata valmentaja ja saada heti uusia ideoita ja selkeät suuntaviivat mihin ollaan talvella lyönnin kanssa menossa. Tässä on hyvää aikaa tehdä lyöntiin vaativia muutoksia, jotta pelaaminen nousisi taas tulevalla kaudella uudelle tasolle.

Olen pelannut golfia jo 18 vuotta. Välillä luulisi, että jotain olisin oppinut, mutta todella yksinkertaisien asioiden kanssa taas painimme kun tapasimme Niklaksen kanssa. Grippini on aina ollut todella vahva ja taas olisi tarkoitus saada sitä hieman neutraalimmaksi. Tämä vaikuttaa niin moneen eri asiaan, joten jos sitä kautta mailan liikerata parantuisi haluttuun suuntaan. Joitakin muutoksia tullaan tekemään myös lantion ja jalkojen toimintaan, mutta nyt ensin pitää sada se grippi tuntumaan hyvältä ja normaalilta. Välillä pelaajana teen myös tiedostamatta jotain, ei haluttuja muutoksia. Olin esimerkiksi chipin alkuasennossa kääntänyt jalkani omituiseen asentoon. =) Se mistä tämmöisen olin keksinyt, on arvoitus. Välillä kun testailee eri asioita ja huomaa jonkun sopivan itselle, on siihen helppo siirtyä, mutta valitettavan usein tulee siirryttyä ääripäästä toiseen.

Minulla ja valmentajallani on hyvin kaverillinen suhde. Olemme hyvin avoimia ja keskustelemme paljon. Mielestäni on todella tärkeää tietää, millainen näkemys valmentajallani on swingistä. Minun pitää tietää mihin pyrimme ja samalla pitää olla itse tyytyväinen tähän näkemykseen.

Olen viikon päästä lähdössä useaksi viikoksi yhdysvaltoihin harjoittelemaan. Siellä olisi tarkoituksenani käyttää myös paikallisten huippuvalmentajien apua ja katsoa, jos saisin uusia ideoita tekemiseeni. Dallasissa on valtava määrä arvostettuja huippuvalmentajia, joten varmasti vaikein osa tulee olemaan valita sopiva henkilö. Kirjoittelen tästä ja muista aiheista sitten lisää, kun olen saanut laukkuni purettua valtameren taakse.

Palapeli!

Muutaman viikon hiljaiselo on takana ja on taas aika pikkuhiljaa palautua elävien kirjoihin. Joulu meni rauhassa, enkä suostunut millään tasolla miettimään golfia enkä mitään siihen liittyvää. Muutaman kerran meinasi perhe jotain golfiin viittaavaa alkaa puhumaan, niin laitoin kädet korville ja aloin pitämään outoja ääniä… =) Tajusivat saman tien lopettaa, koska eihän muidenkaan töistä puhuta lomalla.

Uuden vuoden saimme viettää ihanissa ja varmasti ikimuistoisissa häissä. Yksi Suomalainen golfpariskunta sanoivat toisilleen tahdon eli Minea ja Roope vihittiin. Juhlat olivat siinä mielessä erikoiset, että harvoin tunnet niin paljon muita häävieraita kuin nyt. Paikalla oli iso kasa golf porukkaa ja tunnelma oli hyvä. Monet tuntevat toisensa jo pitkältä ajalta ja kuten muutamien kanssa totesimme, olemme tunteneet jo 15vuotta. Voi apua, mihin se aika on mennyt! Mahtavia muistoja on jäänyt ja mikä parasta aina kun puheet siirtyvät menneisiin alkaa tarinoita tulla joka suusta. Jokainen muistaa eri asioita, mutta kaikilla muistot ovat positiivisia ja hauskoja. Voisinkin sanoa, että jollain tasolla olemme yhtä suurta perhettä. Kaikki seuraamme toistemme pelejä ja luomme uskoa toisiimme. Itse sain kannustusta muilta pelaajilta ja samalla yritin jakaa omaa tsemppiäni muihin pelaajiin. Painimme samojen asioiden kanssa ja välillä tuntuukin niin helpottavalta jutella, kun vieressä kaveri nyökkäilee ja oikeasti ymmärtää mistä puhun.

Kilpapelaajilla vuoden vaihtuminen tarkoittaa uuden kalenterin väsäämistä. Kalenteriin ei pelkästään laiteta kisoja vaan kaikki harjoitusmatkat, valmentajien tapaamiset, yhteistyökumppaneiden päivät, jne ja kaikki olisi tarkoitus saada mahtumaan samaan kalenteriin järkevin välein. Tätä voisi kutsua palapeliksi, kuinka sovittelen kaikki sinne. Osaltani palapeli on vielä vaiheessa. Olen saanut kisat ladottua kalenteriin, mutta nekin vielä elävät varmasti kauden myötä. Oma kalenterini alkaa muutaman viikon pehmeällä laskulla Suomessa ja sitten suuntana Dallas.

Kausi paketissa!

Kauden viimeinen kisa Dubaissa on takana. Pelit menivät hieman vaihtelevalla menestyksellä tuloksin -1, par, +2 ja +4. Jokainen päivä oli oma seikkailunsa ja välillä oli hyvääkin golfia, mutta aivan liian paljon tuli turhia virheitä, jotka ottivat veronsa ja mihinkään huippusuoritukseen en päässyt. Lähipelissä tuli virheitä ja en saanut aina pareja seivattua, joka tekee tuloksen teon aina hankalammaksi.

Kausi on siis paketissa ja lopullinen sijoitus rahalistalla oli 54. Kaudessa oli monta hyvää hetkeä ja osoitin, että hyvällä pelillä on täysi mahdollisuus voittoon. Nyt on kuitenkin aika tauolle. Mailat saa vähän aikaa olla rauhassa, niihin en ajatellut muutamaan viikkoon koskea. Joulun ajan vietän rauhallisesti totaalisesti leväten ja sitten tammikuun alussa aika pohtia ensi vuoden kuviot. Kisakalenteri ensi vuodelle näyttää suunnilleen samanlaiselta kuin tänä vuonna ja minun osalta kausi alkaa mitä todennäköisemmin maalis-huhtikuussa. Siihen on siis pitkä aika joten välissä ehtii sekä levätä, että hiomaan itseni terävämpään kuntoon.

Haluan lopuksi kiittää kaikkia jotka ovat vuoden aikana olleet kannustamassa kisapaikoilla tai kotikatsomoissa. Olen saanut paljon kannustusta ja se lämmittää aina mieltä! =)

Ihanaa joulua kaikille!

Kauden viimeinen kisa

Joulukuun alussa oli jätettävä Texasin maastot taakse ja palattava muutamaksi päiväksi Suomeen. Juuri ehdin laukkuni purkaa kun olikin jo taas aika pakata ja lähteä viimeiseen kisaan Dubaihin. Aikaerosta toipuminen, on tällä kertaa ollut varsin tuskaista ja vielä nyt viikon jälkeenkin tutuu kroppa olevan enemmän Dallasin kuin Dubain ajassa. Dubaissa en ole koskaan aikaisemmin ollut, joten otin pari extra päivää ennen kisan alkua. Lentokone pyöri ennen laskeutumista ympyrää pilvenpiirtäjien yllä ja vieressä valtava alue pelkkää hiekka-aavikkoa. Tämä kuvastaa hyvin minkälaista on Dubaissa sekä maastollisesti, että hieman muutenkin. Tätä voisi kutsua vastakohtien maaksi. Islamin uskonto näkyy vahvasti katukuvassa kun vastaan tulevat naiset ovat pukeutuneet mustiin kaapuihin joista vain silmät näkyvät. Toisaalta samaiset naiset astelevat huippukalliisiin vaateliikkeisiin ja tulevat isojen ostoskassien kanssa sieltä pois. Itse pohdin, mitä järkeä moisessa on, mutta ilmeisesti he saavat olla ilman kaapua ainakin kotioloissa sekä pelkästään toisten naisten seurassa. Naisille on omia tiloja mm. metrossa oma vaunu, jonne vahingossa pamahdimme Ursulan kanssa kun kiireellä juoksimme. Saimme ehkä hieman paheksuvia katseita, kun tulimme pelivaatteilla (hihaton paita, lyhyet shortsit) samaiseen vaunuun. Täällä varsinkin yleisillä paikoilla kehotetaan turisteja pukeutumaan olkapäät ja polvet peittäviin vaatteisiin. 

Kisa-areenana toimii Emirates golf club, majlis kenttä. Klubin ympärille on rakennettu valtavat määrät tilapäisiä rakennuksia ja katsomoita yms. Kaikki rakennetaan meidän kisan alkuun ja puretaan vasta alkuvuodesta miesten Eurooppa Tourin kisan jälkeen. Eipä ole meillä muualla kisoissa vastaavanlaisia rakennelmia. Kenttä on upeassa kunnossa ja varsin reilu, mutta melko pitkä. Sanoisin, että pisin kisakenttä tänä vuonna, joten draivien pitää olla iskussa. Minulle siis uusi tilanne kun saan rauhassa pelata, eikä tarvitse jännittää kortin uusimisen takia. Pelioikeus on jo varma, ihan sama miten tällä pelaa joten nyt voikin ottaa asenteeksi vaan nauttia pelistä vielä viimeiset kierrokset tämän vuoden puolella.

Projekti 60!

Minulla on lähes aina ollut 60 asteinen wedge bägissäni. Ainakin niin kauan kuin olen pelannut erikoiswedgeillä, on settini koostunut 52, 56 ja 60 asteisista mailoista. Joissain vaiheessa korvasin setin P:n myös 48asteiseen erikoiswedgeen, mutta nyt olen luopunut siitä. 60 asteisen kanssa ystävyytemme on ollut välillä hyvin lämmin, mutta viime aikoina se on kylmentynyt ja kisatilanteissa tapaamisemme vähentynyt. Useimmin bägistä työvuoroon pääsee 56 asteinen wedgeni.

Tämän kuukauden jakson minkä olen ollut harjoittelemassa, olen lähipeli alueella antanut enemmän aikaa nimenomaan 60 wedgelleni. Olemme yrittäneet tutustua puolin jos toisin ja olemme välillä päässeet hyvin yhteisymmärrykseen. Olen pyörinyt harjoitusgreeniä ympäri ja yrittänyt selvittää ongelmalyöntejä sekä hyvin peruslyöntejä kikkailemalla 60 kanssa.

Kaikki joilla on 60asteinen wedge bägissä tietävät, että se on loistava kapistus kun sitä osaa käyttää oikein, mutta jos sitä kohtelee väärin, se todellakin voi tuhota pelisi. Mailassa pitäisikin olla varoitus kun sen ostaa, että: ”opettele käyttämään minua oikein!” Minkähän takia mailoissa ei muuten ole käyttöohjeita? No tähän selitys on hyvin yksinkertainen, koska käyttäjiä on niin erilaisia, on mahdotonta sanoa, että tätä mailaa voi käyttää vain näin. Tässä tuleekin mielestäni nimenomaan 60 paras puoli. Pelkästään mielikuvitus on rajana kun sillä kikkailee. Sen käyttötarkoituksia, kun oppii lisäämään, oppii samalla paljon lähipelistä sekä monet lyönnit helpottuvat. Se vaatii kuitenkin mielestäni enemmän aikaa kuin muut wedget. Se on luonteeltaan niin paljon herkempi ja haavoittuvaisempi, mutta tiukassa paikassa voi pelastaa hyvin paljon.

Tänään meni ilmoittautuminen umpeen kauden viimeiseen kisaan Dubaihin ja ilokseni sain tietää, että olen mukana kisassa. Siellä siis on näytönpaikka vielä sekä itselläni että, toivottavasti läheisellä ystävälläni 60:llä. =)

Golfin arvostus Suomessa!

Olen jo kauan halunnut kirjoittaa blogin golfin arvostuksesta. Se on kytenyt mielessäni jo pidempään ja nyt sain lopullisen niitin kun olen katsonut asiaa amerikkalaisten kannalta muutaman viikon. Täällä on aivan eri lajit arvossa kuin Suomessa. Olimme sporttipubissa syömässä yksi ilta ja paikassa jauhoi lukuisat eri tv-kanavat eri urheiluja. Tuli baseballia, Amerikkalaista jalkapalloa, jääkiekkoa ja GOLFIA!!

Olen pohtinut omaa suhtautumistani ammattiini josta olen kovin ylpeä, mutta samalla häpeilen sitä. Hyvä esimerkki on kampaajalle meno, kun istut siihen tuoliin ja alkaa se tenttaus, että mitäs sinä teet työksesi? Vielä kun opiskelin, vastaus oli helppo, että opiskelen liikunnanohjaajaksi. Nyt kun olen valmistunut ja leipätyöni on golfammattilainen, joudun välillä miettimään mitä vastaan, koska jollakin tasolla häpeän ammattiani. Mistä tämä johtuu, olisi jollekin kallonkutistajalle, erinomainen tutkimuksen aihe. Tenttasin kiertueen muita Suomalaisia naispelaajia samaisesta aiheesta, ja totesin, etten ole yksin asiani kanssa, koska muutama heistä ajattelee samalla tavalla. Viisaita päitä yritimme yhden illallisen aikana lyödä yhteen ja pohtia mistä se johtuu ja kaikilla tuntui olevan sekä samanlaisia, että erilaisia mielipiteitä asiasta. Oma häpeäni johtuu varmasti osittain siitä, että golfia ei vaan mielletä ammatiksi. Mikäli kerron tuntemattomalle ihmiselle pelaavani golfia, alkaa valtava tenttaus; miten sillä voi elää, ai se on ammatti, ei varmaan tule paljon työpäiviä jne… Välillä olen pohtinut, että jos valehtelen olevani esim. kaupan kassalla töissä, tulisiko samanlaista kyselytulvaa ammatistani?

Hmmm… laskeskelin tuossa juuri, tämän vuoden kalenteria jossa pelkkiä ulkomaanpäiviä tulee kasaan 200. Näistä lähes kaikki voidaan laskea työpäiviksi ja siihen kun lisätään Suomessa tehdyt työpäivät, aletaan olla ”normaalin työntekijän” työmäärän ylärajoilla. Meillä ammattilaisilla työpäivä, ei suinkaan mene kellon mukaan, että kun 8h on täynnä voimme lähteä kotiin, vaan välillä vedetään aika paljon pidempiä päiviä.

Entäpä golfin arvostus ylipäätään Suomessa? Puhutaan, että golf on pääsemässä pois elitistisen lajin maineesta, mutta itse en ole täysin samaa mieltä. Edelleen se mielletään liian kalliiksi, aikaa vieväksi herrojen herkuksi. Pelasin yhden kierroksen golfia eräänä vuotena naiskansanedustaja ehdokkaan kanssa. Kysyin, että kerrotko vaalikampanjassa harrastukseksi golfin? Arvaatte varmasti mikä oli vastaus… =) 

Olin kaksi vuotta sitten liikunnanopettajan sijaisena yhdessä koulussa ja opettajan huoneessa eräs miesopettaja kertoi työkavereilleen, että hänen osaltaan työpäivä on ohi ja kertoi lähtevänsä pelaamaan tennistä. Tähän kaksi naisopettajaa vastasi, että onneksi et lähde golfia pelaamaan!!! Minulla meinasi kahvit lentää suusta pöydälle ja poistuin huoneesta vähin äänin. Jälkeenpäin olen miettinyt, että mitenköhän he olisivat suhtautuneet asiaan, jos olisin iloisena ilmoittanut, että kannattaa kokeilla siinä vasta hieno laji!

Nyt kohistaan Suomessa, että ketkä urheilijat ovat saaneet kutsun linnan juhliin ja tämä onkin mielestäni yksi hyvä puntari eri lajien arvostukseen. Varmasti kaikki kutsun saaneet urheilijat ovat omassa lajissaan huipputasolla, mutta aika sinivalkoisesti ajateltuna. Joillekin lajeille riittää pienemmät saavutukset kuin toisille. Voisin sanoa, että Major voitollakaan ei välttämättä kutsukirjettä kotiin tippuisi. Lajeja on toki vaikea keskenään vertailla, mutta harrastajamäärissä sitä kuitenkin voi jotenkin mitata, sekä kuinka kansainvälisestä lajista on kysymys. Suomessa arvostetut lajit ovat: Jääkiekko, mäkihyppy, keihäänheitto, maastohiihto ja autourheilu. Aika harvoissa maissa näitä lajeja edes harrastetaan. Kuten taas esim. jalkapalloa, koripalloa, tennistä sekä golfia, harrastetaan lähes joka maassa.

Olen päättänyt tehdä nyt jo uuden vuoden lupauksen ja kertoa joka kerta rehellisesti ja innoissani tuntemattomille ammatikseni golfin pelaamisen. Täällä Amerikassa se on helppo, koska minun ammattiani arvostetaan ja näin saankin pehmeän laskun alkuun. Näin vien omalta osaltani golfin ilosanomaa eteenpäin, ja jotta minun ei enää joskus tarvitse selittää kampaajalle, että työkseen voi olla myös ammattigolfari, tarvitsen siihen teidän kaikkien apua. Tehkää päätös ja olkaa ylpeitä omasta harrastuksesta, työstä tai miten se ikinä golfiin liittyy. Näin nostamme yhdessä golfin arvostusta Suomessa URHEILULAJINA!!!

Hello from Dallas

Juuri kun selvisin pitkistä Kiinan lennoista ja aloin nukkua aamuisin pidempään kuin kello viiteen olikin aika hypätä jälleen lentokoneeseen ja matkustaa lämpöisempiin olosuhteisiin. Matkakohteena oli Yhdysvaltojen Texasin osavaltio ja täällä seuraavan kuukauden ajan majapaikkana Dallas. Syy tänne päätymiseen on poikaystäväni työpaikka, joka ainakin seuraavan vuoden verran sijaitsee täällä. Tämä totta kai antaa minulle mahdollisuuden harjoitella läpi talven lämpöisemmässä kuin Suomi. Nyt siis toivonkin erittäin lämpöistä talvea Texasiin.

Olen nyt viikon verran tutustunut uuteen toiseen kotiini ja sen ympäristöön. Asuinalue vaikuttaa hyvin miellyttävältä ja rauhalliselta. Golfkenttiä lähistöllä on hyvin paljon. Hyvin paljon on eri tasoja ja osa on yksityisiä, joten sinne ei ole asia. Löysin läheltä syksyllä avatun Hank Haneyn harjoitusalueen, johon liityin nyt kuukauden ajaksi jäseneksi. Harjoitusalueella rangen, putti ja chippigreenin lisäksi on kolme omaa väylää par 3,4 ja 5 joissa voi käydä harjoittelemassa. Päivisin paikassa ei ole ruuhkaa joten siellä saa melko hyvin omassa rauhassa touhuta mitä lystää. Viikonloppuisin on enemmän porukkaa. Viime lauantaina olin harjoittelemassa ja paikalle tuli muutama isä lapsiensa kanssa. Isät valmensivat lapsiansa, mikä varmasti on hyvä juttu, mutta pistipä silmään nuori aasialaisen näköinen tyttö joka itkua tihrustaen teki putti harjoitusta isän seisoen vieressä. Tässä tilanteessa aina miettii, onkohan tytöllä omaa motivaatiota tehdä harjoituksia ollenkaan vai oliko todistamassa hyvin yleistä aasialaisen vanhemman unelmaa tehdä lapsesta huppu golffari. Heidän kulttuurissaan lapsilla ei ilmeisesti ole sanavaltaa ainakaan nuorena. Aloin myös pohtimaan, että toki hyviä aasialaisia naisgolffareita on paljon, mutta hyvin moni varmasti karsiutuu pois siinä vaiheessa kun oma tahto menee läpi ja kapinahenki vanhempia kohti nousee ja näin pakotettu harrastus lopetetaan.

Minua ei ole ikinä pakotettu harjoittelemaan. Vanhempieni kunnioittavasta suhtautumisesta kertoo kuinka nuorempana soitin viulua musiikkiopistossa. Muutaman vuoden soittamisen jälkeen palasin eräältä tunnilta ja ilmoitin vanhemmilleni, että soittoharrastukseni päättyy tähän. Sen kummempia keskusteluita asiasta ei käyty ja vein viuluni varastoon. Yhtään kertaa en ole kaivanut sitä sieltä pois, soittaakseni sillä ja näin olen pysynyt vakaasti päätöksessäni. Olen siis melko päättäväinen asioiden suhteen ja sen koenkin edukseni tässä yksinäisessä puurtamisessa. Golfin harjoittelu on todella yksinäistä puuhaa ja siinä ehtii monta tuntia olla omien ajatuksien kanssa harjoittelemassa.  Uskon silti, että golfmailoilleni ei käy samalla tavalla kuin viululleni jossain vaiheessa kun ura kilpapelaajana loppuu.

Nyt on siis täysi into päällä taas harjoitteluun. Suunta on jo kohti ensi kautta, vaikka vielä saatan päästä mukaan kauden viimeiseen kisaan Dubaihin. Jos näin käy se tulee hyvänä välietappina kohti uutta kautta. Nyt on aika panostaa myös fyysiseen harjoitteluun, jotta kehoni pysyisi paremmassa kunnossa tulevaisuudessa ja kestäisi paremmin pitkän kauden kuin tänä vuonna, joten salille mars, mars! =)

Toinen viikko Kiinassa

Kiinan toinen viikko alkoi siis siirtymisellä Sanyan saarelta Shanghaihin. Shanghaissa vietimme yön lentokenttä hotellissa ja vapaapäivä kului ostoksia tehden. Luotijuna lentokentältä keskustaan taittaa matkaa 431km vauhdilla ja noin. 40km matkaan meni aikaa vain 8minuutia. Tuollaisen yhteyden kun saisi Suomessa lentokentän ja Tampereen välille… =)

Muutamia ostoksia tuli tehtyä ja kovasti siellä yritimme kulttuuriin kuuluvasti tingata tavaroista. Toisaalta se on todella raivostuttavaa kun hintaa pitää tingata. Vaikka silti tyhminä turisteina taisimme maksaa aivan liikaa joistakin tavaroista. Shanghain päivän kruunasi pizza hut ja kunnon iso kahvi starbuckista. Tämä olikin kahden viikon aikana ainut kerta kun sain kunnon kahvia. Ruoka meinasi tuottaa ongelmia kahden viikon aikana. Molemmissa kisahotelleissa oli isot aamupalapöydät ja sieltä pystyi syömään suhteellisen normaalin aamupalan munia, hedelmiä ja paahtoleipää. Itse en aamulla lähtenyt nuudeli linjalle vaikka niitä olisi jo aamusta alkaen ollut tarjolla. Ruokaongelmat kohdistuivat lounaaseen ja päivälliseen. Ensimmäisen viikon söin vielä ihan mielelläni riisiä, mutta toisella viikolla kaikki ruoka alkoi tökkiä pahasti ja mitään ei tehnyt mieli. Riisiä tarjottiin joka aterialla. Lihakastikkeet yms, lilluivat aina luiden, nahkojen ja ties minkä kanssa samassa joten ne eivät minua houkutelleet ja aina ei voinut olla varma mikä liha on kyseessä. Paljon oli tarjolla myös kaikkea friteerattuna, mikä ei sekään kuulu herkkuruokiini. Salaatteja sitten taas puolestaan ei uskaltanut syödä, kun ne oli pesty tavallisella vedellä. Joten lopulta karrikoituna ruokana oli riisiä ja vesimelonia. =)

Itse kisa sujui kohtalaisesti pelasin tasaisesti tulokset -1, par, par ja olin lopputuloksissa jaettu 25. Ensimmäisenä päivänä löin muutaman huonon avauksen, mitkä maksoivat muutaman bogin ja toisena päivänä otin lähipelissä pari todella kädetöntä chippiä joista tein bogit. Viimeisenä päivänä puolestaan kulmarauta oli totaalisen jäässä ja yhden tuplan sähläsin lähipelissä. Tasaisia päiviä kaikki, mutta kunnon loppurutistus jäi puuttumaan jotta olisi saanut tuloksen enemmän alle parin. Kisan voitti maailmalistan ykkönen Yani Tseng, joka dominoi tällä hetkellä naisten golfia ihan omalla haluamalla tavallaan.  En valitettavasti nähnyt hänen peliään livenä, mutta ilmeisesti hän vaan on todella tasainen ja hyvä joka osa-alueella.

Muutamia asioita vielä Kiinasta joihin matkalla kiinnitin huomiota. Ihmiset eivät osaa jonottaa… He etuilevat aivan kaikissa tilanteissa ja tulevat aivan iholle seisomaan erilaisissa odotustilanteissa. Itseäni tuollainen ärsyttää ja varsinkin suomalaisena kun on tottunut kiltisti jonottamaa omaa vuoroa ja antamaan ihmisille omaa tilaa.

Liikenne on aivan hullua. Autot ajavat muka omilla kaistoilla, mutta välillä jotkut saattavat ajaa ihan keskellä kahta kaistaa. Varsinkin ohitus tilanteen jälkeen jäädään roikkumaan siihen kaistojen väliin ja vasta kun, vastaantulevan auton nokka melkein osuu omaan, niin tajutaan siirtyä omalle kaistalle. Torvea soitetaan varoitukseksi mutkissa muille autoille jotta tietävät varoa sekä edellä meneville hitaammille autoille tien antamista varten. Muutaman kerran bussissa ja taxissa sai todella pelätä henkensä edestä, koska sen verran hutiloidulta ajaminen näytti.

Ihmiset mielestäni eivät olleet kovinkaan ystävälisiä vaan välillä saimme todella tympeää palvelua esimerkiksi hotellissa. Kulttuuriin ei kuulu sana EI ja jos jotain kysyi vastaukseksi sanotaan kyllä, vaikka todellisuudessa heidän olisi kuulunut vastata kielteisesti. Tästä johtuen saimme muutaman kerran todella hämmentäviä vastauksia ja epäselviä tilanteita. Myöskään englanti ei ole edes hotellin vastaanottovirkailijoilla kovin hyvää ja kieltämättä muutamat tilannekoomiset naurut saimme matkan aikana nauraa.

Muutamia kulttuurieroja on siis Eurooppaan tai Suomeen. Varmasti heidän monet aisat selittyvät pelkästään valtavasta ihmismäärästä ja toisaalta matkustaminen olisi varsin turhaa jos joka paikassa asiat olisivat samalla tavalla. Kahden viikon matkan jälkeen on ihana palata Suomeen ja oppii taas arvostamaan kuinka hyvin asiat meillä ovatkaan. Nyt muutama päivä kotona nautitaan lepoa ennen seuraavaa matkaa.

Helteinen Sanya

Kolmen päivän urakka kuumuudessa on onnellisesti ohi. Ensimmäisenä päivänä annoin kilpasiskoille liikaa etumatkaa ja pelasin +3. Muutaman pallon löin veteen ja birkku putit eivät vaan millään uponneet. Toisena päivänä tahti muuttui paremmaksi ja loppukierroksella sain rutistettua vielä tärkeitä birkkuja tulos -2 ja pääsin viimeiselle kierrokselle mukaan. Viimeinen kierros oli koko kisan tasaisinta ja parasta peliä. Yksi kauneusvirhe eli bogi tuli korttiin kolmella putilla. Parien lisäksi muutama birkku ja tulos -2.  Lopputuloksissa olin lopulta jaettu 26.

Koko viikon saimme pelata todella kuumissa olosuhteissa. Lämpöä oli yli 30 astetta ja aurinko tuntui suorastaan polttavalta. Pelaajien maanosan tunnisti pelkästä pukeutumisesta. Eurooppalaiset olivat mahdollisimman kevyesti pukeutuneita shortsit ja t-paita päällä, kun taas vastaavasti aasialaiset olivat pitkissä housuissa ja pitkässä paidassa. Moni pelaaja käytti irtohihoja ja näin he suojelivat itsensä auringolta. Käsittääkseni täällä ei pidetä ruskettuneesta ihosta, koska se on enemmän ulkotyöläisen merkki. Joten meikäläinen kuuluu, helposti ruskettuneena alakastiin heidän silmissä.

Kentällä meille oli tarjolla puolivälissä sekä kierroksen jälkeen kookosvettä. Kookosvesi on luonnollisesti täynnä mineraaleja, vitamiineja, entsyymejä ja hivenaineita. Tämä on siis parasta mahdollista juomaa kuumalla säällä. Klubilla saimme ruuaksi joko paikallisia erikoisuuksia tai ehkä hieman eurooppalaisia varten rakennettu pastanurkkaus, josta sai itse koota mieleisen annoksen. Joten nälkäisenä ei ole tarvinnut tällä viikolla olla. Täältä suunta jatkuu kohti Shanghain lähellä olevaa Suzhoun kaupunkia jossa kisaillaan ensi viikonloppuna. Sitä ennen kuitenkin vietetään päivä turistina Shanghaissa, nähtävyyksiä katsellen ja ehkä myös hieman shoppaillen. =)

Kuulumisia Kiinasta

NÎ HÂO!

Tervehdys on Kiinaksi hyvää päivää. Eli matka on jatkunut viikon levon jälkeen Kiinaan. Saavuin tänne maanantai-iltana paikallista aikaa. Kahden viikon matkan ensimmäinen paikka on Sanya, joka sijaitsee Hainanin saarella. Saari on suosittu turistikohde sekä paikalliselle väestölle, että monille venäläisille. Lämmin ilma sekä pitkät kauniit hiekkarannat meren vieressä ovat paikan vetonauloja.

Kisakenttä on nimeltään Yalong Bay golf club. Suhteellisen leveitä väyliä, bunkkerit vaanivassa avauksia ja pienet greenit. Oman osansa tekee tuuli joka on nyt puhaltanut kaikki päivät todella kovaa. Joka kierroksella meillä on caddie pakko ja onnekseni sain tytön joka puhuu englantia. Harjoituskierroksella minulla oli aikaa tutustua ja tentata mailatyttöäni. Clubilla heitä on töissä 115 ja asuvat kaikki isossa talossa Sanyan keskustassa, josta matkaa clubille tulee 40minuuttia. Heillä on bussikuljetus kolme kertaa päivässä clubille ja takaisin. Me maksamme tällä viikolla caddiesta 200 RMB eli noin. 24€ josta he saavat puolet. Puolet menee välikädelle, joka ilmeisesti maksaa heidän asumisen, työvaatteet sekä ruuan. Mikäli ei ole töitä ovat tulot nollissa ja koska viimeinen kuukausi on ollut todella sateista, on työt ollut vähissä. Tämä viikko on varmasti monen paikallisen caddien unelmaviikko, koska voisin kuvitella, että useat pelaajat antavat myös hyvin tippiä. Mailatyttöni osaa siis melko hyvin englantia, koska hänen äitinsä on englannin kielen opettaja. Tyttö itse on tullut saarelle opiskelemaan taidetta, mutta saanut opinnot päätökseen ja jäänyt muutamaksi vuodeksi tänne töihin.

Meillä oli tuttuun tapaan ennen kilpailua pro-am tapahtuma jossa pelaamme kolmen amatöörin kanssa. Kierros pelattiin autoilla ja silti jokaisella pelaajalla oli oma caddie. Mailapojat seisovat erillisellä ritilällä auton takana bägien kanssa ja pelaajat istuvat autossa. Mikäli pelaajat kävelevät niin mailapojat huolehtivat auton. Itselläni oli onni myötä myös tässä tapahtumassa koska sain ryhmääni englantia puhuvia pelikavereita. Paikallisten englanti vaan kuulostaa niin hauskalta kun kaikkia kirjaimia he eivät sano, joten välillä on hankala ymmärtää puheesta. Kierroksen jälkeen meillä oli illallinen jossa istuimme kulttuuriin kuuluvissa isoissa pyöreissä pöydissä. Keskellä on osa jota pystyy pyörittämään ja näin kaikki ylettyvät kätevästi ruokiin. Ruokaa tuotiin tipotellen ja kaikki saivat siitä ottaa mitä halusivat. Ruokalistalla oli mm. ankkaa, haineväkeittoa, lammasta, taskurapuja, kokonainen kala sekä tietysti riisiä. Kaikki lihat sisälsivät luita ja ravuista sai itse taistella lihat esiin. Paikallisten ruokatottumukset ottavat silmään, kun he tikuilla syövät ihan kaikkea mahdollista. Samaan aikaan kun ruokaa menee toisesta suupielestä suuhun saattaa toiselta puolelta tulla ylimääräiset luunpalaset takaisin lautaselle. Keitot he ryystävät kovaan ääneen ja ruuan mässyttäminen suu auki kuuluu asiaa. Ruokailun jälkeen tulee pieni röyhtäys tyytyväisyydestä ja tupakka suuhun palamaan. Voitte kuvitella, että tämän kaiken keskellä oma ruokahalu ei ole parhaasta päästä.

Erimaissa on siis hyvin erilaista ja siksi matkustaminen on mukavaa ja omaa näkemystä maailmasta rikastuttavaa. Kiinassa ei muuten pääse facebookiin eikä youtubeen koska he kokevat tuollaiset hömpötykset uhkana. Golf on kuitenkin kaikissa maissa samaa puuhaa. Pieni valkoinen pallo reikään mahdollisimman vähillä lyönneillä ja se on tavoitteena seuraavat kolme päivää. Lisää kisatunnelmia siis myöhemmin. =)

Hektisiä päiviä

Maanantaille sain lääkäriajan olkapäästäni. Vakavaa tuomiota en siihen saanut ja muutamalla hoitokerralla, levolla ja lääkkeillä kivun uskotaan katoavan. Näin päätin, että pystyn lähtemään kisoihin Kiinaan ja tiistaina ohjelmassa oli viisumin haku. Konsulaatti aukeaa klo. 9 ja olin sielä hieman 9 jälkeen, ja minun edessä oli reilut 30 ihmistä. Oman aikani kun jonotin sain seurakseni Roope Kakon joka oli hoitamassa kihlattunsa Minean viisumia. Menimme Roope kanssa samaan aikaan kun vuoroni tuli ja meidät käännytettiin samantien takaisin, koska meillä ei ollut parerilla lentolippua. Lähdimme lähellä olevalle tenniskeskukselle tulostamaan liput ja näin saimme viisumit jätettyä pienen sähläyksen jälkeen.

Nyt siis olen vielä muutaman päivän Suomessa rauhassa ja sunnuntaina lähtee lennot kohti Kiinan Hainanin saarta. Kiinasta sitten taas lisää kuulumisia.

Euroopan viimeinen koitos Sisiliassa

Lensin edellisen viikon kisasta Pariisista suoraan Sisilian Cataniaan. Meitä oli lähes 30 pelaajaa samalla lennolla ja saimme melkoisen sekamelskan tavaroiden tsekkauksessa. Saavuin jo 2h aikaisemmin lentokentälle ja jonot lennolle olivat jo pitkät siinä vaiheessa. Ensimmäinen pelaaja tavaroineen aloitti rumban, koska meillä kaikilla oli kaksi ruumaan laitettavaa matkatavaraa. Virkailijat eivät ensin tienneet mitä golfbägistä veloitetaan, joten he käskivät pelaajia odottamaan jonon sivussa, kunnes saavat asian selvitettyä. Pelaajarykelmä kasvoi ja porukka alkoi käydä kärsimättömäksi. Lopulta saimme tiedon, että laukku saa painaa 20kg, bägi 15kg ja käsimatkatavara 10kg. Bägin tai laukun jokaisesta ylimenevästä kilosta peritään 10€. Näin alkoi kamala setviminen laukkujen kanssa. Järki olisi sanonut, että ihan sama missä laukussa ne tavarat ovat koska kaikki sinne samalle lennolle menee, mutta näin asia ei ollut. Itsekin tyhjensin bägipussini sisällön käsimatkatavaroihin ja laukkuun joten lopulta bägissä oli vain mailat ja yhdet kengät. Näin selvisin 35 € maksulla. Noh, touhu ei kovin järkevältä kuulosta, mutta matkustaessa aina golfbägin kanssa on tottunut mitä ihmeellisimpiin juttuihin. Eikä virkailijoille parane ruveta ryttyileemään, mikäli haluaa mailat haluttuun määränpäähän.

Kun vihdoin saavuimme Sisiliaan, oli meille 1h bussimatka edessä, kohti kisapaikkaa. Kisakenttä oli aivan kisahotellimme vieressä ja ylempänä vuorilla oli Euroopan aktiivisin tulivuori Etna. Pilvettömänä päivänä näimme aivan ylimmänkin huipun ja savua jota tulivuori pääseteli silloin tällöin. Lauantaina vuori oli ylhäältä lumessa ja ihmettelimme kierroksella ihmeellistä jyrinää. Jyrinä ei ollut ukkonen vaan tulivuori, joka teki pienen purkauksen. Todella tummaa savua nousi ilmaan ja huhut kertoivat että vaala valui vuoren toiselle puolelle.

Kisa ei aivan sujunut suunnitelmien mukaan ja viimeinen tämän kauden kisa Euroopassa päättyi cutista tippumiseen. Kenttä oli todella mielenkiintoinen, kapea, lyhyt ja mäkinen. Osa väylistä oli vain 4 metriä leveitä ja yhtään ei ollut varaa lyödä sivuun tai oli ongelmissa. Itse löin vain kaksi draivia koko kentällä ja muutamille par 4- väylillä avaukseen käytin jopa rauta 8.

Kenttää hyvin kuvailee myös se että, meille ei voitu laittaa draivin mittausväyliä, koska yhtään väylää ei ollut mihin sen olisi voinut laittaa. Kenttä siis suosi tarkkalyöntisiä pelaajia, mihin en itse tällä viikolla lukeutunut. Ensimmäisenä päivänä hukkasin 3 palloa ja tein isoja numeroita, tulos +6. Toinen päivä sujui jo inhimillisemmin tulos +2 ja karsiuduin 3 lyönnillä. Toisen päivän harmiksi minulla oli vielä todella kipeä olkapää. Vedin kierroksen kuitenkin loppuun Suomalaisella sisulla, mutta siitä olkapää ei tykännyt. Nyt ensitöikseni menen lääkäriin joka saa antaa arvion olkapäästäni. Mikäli saan luvan, lähden viikon päästä Kiinaan kahdeksi viikoksi kisoihin, mutta mikäli lääkäriltä tulee punaista valoa, joudun tyytymään lepoon. Loppukauden suunnitelmat selviävät siis lähipäivinä ja niistä kirjoittelen sitten taas lisää.

Sattumien ja tapahtumien Ranska

Saavuin maanantaina Ranskaan monien muiden pelaajien tavoin. Meille oli annettu infoa, että lentokenttäkuljetus lähtee terminaali 2. sta. Siellä meitä pelaajia palloili iso kasa, mutta kuljetusta ei näkynyt. Muutaman soitetun puhelun ja kuluneen tunnin jälkeen löysimme englantia puhumattoman bussinkuljettajan aivan eri paikasta kuin ohjeet joita meille oli annettu.

Maanantaina paikalle saapui myös valmentajani Niklas Rajamäki. Hänen kanssaan hienosäädimme lyöntiäni ja harjoittelimme yhdessä. Vaikka suurista muutoksista ei ole kyse, on hyvää itseluottamuksen vahvistamista saada lyötyä palloa halutulla tavalla ja kuulla valmentajan suusta, että lyönti on kunnossa.

Harjoituspäivät sujuivat rennosti ja pelasin ja harjoittelin yhdessä valmentajani kanssa. Keskiviikkona harjoitusten jälkeen lähdimme valmentajani ja kämppikseni Lotta Wahlinin kanssa käymään Pariisin keskustassa. Valmentajani Niklas oli vuokrannut auton ja navigaattorin. Kävimme ottamassa valokuvia Eiffel tornista ja ajoimme kaoottista liikenneympyrää riemukaarella. Kun lähdimme ajamaan takaisin hotellille, sanoi navigaattori sopimuksen irti. Se ei enää suostunut latautumaan. Matkaa hotellille takaisin oli n. 30min ja kenelläkään ei mitään tajua mistä ollaan tultu. Onneksi muistimme että iso lentokenttä CDG oli matkanvarrella ja sinne on hyvät opasteet. Ajoimme sinne ja saimme navigaattorin vaihdettua ja näin pääsimme onnellisesti takaisin hotellille pienen seikkailun jälkeen.

Kentällä oli kaksi aivan erilaista yhdeksikköä. Etuysi oli leveä puistomainen missä oli monta selkeää birkkuväylää ja takaysi kapea mäkinen metsäkenttä. Sain ensimmäisenä päivänä pelini hyvin liikkeelle ja pelasin bogittoman kierroksen -7. Toinen päivä alkoi kivun merkeissä. Selkäni oli ollut koko viikon arka, mutta perjantai aamulla kipu oli melkoinen. Aamulla ensimmäiset putit kun otin harjoitusviheriöllä niin koko vartaloni vaan tärisi. Hyvän lämmittelyn ja muutaman särkylääkkeen jälkeen en tuntenut särkyä kierroksella. Kierros sujui hieman nihkeämmin tuloksena par. Illalla selkääni laitettiin kinesio teippaukset ja seuraavan yön nukuin varasängyltä otetulla patjalla lattialla. Tämä oli kovempi nukkua ja oli paljon parempi selälle kuin sänky.

Tuloksellisesti hyvistä asetelmista pääsin lähtemään viikonlopun kierroksille. Meillä on viimeisissä ryhmissä aina cädi pakko ja sainkin kämppikseni Lotta Wahlin minulle mailatytöksi. Yhteistyö kentällä sujui mukavasti ja meillä oli hauskaa yhdessä. Lauantaina pelasin kahdestaan Minea Blomqvistin kanssa, joten suomea puhuessa meni kierros nopeasti. Peli kulki hyvin tulos -4 johdatti minut sunnuntaille kärkikolmikkoon.

Sunnuntaina etuysin meni ihan mukavasti ja jossain vaiheessa taisin johtaakin kisaa, mutta takaysillä löin muutaman huonon lyönnin eikä vaadittavat birkku ja par putit uponneet samalla tavalla kuin aikaisempina päiviä. Korttiin merkattiin siis muutama turha bogi. Tulos -1 jätti minut jaetulle 4. sijalle yhteistuloksella -12.

Voittokamppailusta jäin lopulta 2 lyöntiä, mikä on vähän, mutta todella tiukassa paikassa paljon. Taas tuli siis kokemusta olla mukana taistelemassa voitosta ja tällä kertaa en ollut hermostunut. Hyvä osoitus taas siitä että, pelaan oikealla kiertueella ja mahdollisuudet on vaikka mihin pelin täysin loksahtaessa kohdalleen.

Lottovoitto

Tänään lotossa on jaossa kaikkien aikojen suurin voittopotti. Potti on yli 9 miljoonaa ja saa varmasti monet sitä haluamaan ja pohtimaan, että mitä sillä rahalla teksi. Kaikki kenen kanssa olen asiasta jutellut sanoivat ensimmäisenä lopettavansa työt. Sen lisäksi ostetaan asuntoja, autoja, matkoja yms.

Itse en todellakaan lopettaisi töitä. Varmasti moni asia helpottuisi työni teossa, mutta samalla lailla jatkaisin pelaamista. Muutaman asunnon ostaisin eripuolilta maailmaa jossa olisi sitten helppo olla tilanteiden mukaan. Matkojen helpottamiseen jokin kulkuneuvo olisi hyvä mutta omaan yksityiskoneeseen rahat tuskin enään riittäisivät.

Kaverit maksoivat eilen pienen velan minulle kolikkoina ja pohdin, että sain polettirahat, vai käyttäisinkö nämä kuitenkin lottoamiseen? Kun laitan rahat poletteihin ja harjoittelen nousee todennäköisyys seuraavassa kisassa voittoon paremmaksi. Pelaajia on mukana 126 joten todennäköisyys voittoon on huomattavasti suurempi kuin lottovoitto. Toki meidän kisojen palkintosumma, ei ihan yllä tuohon lottovoiton rahamäärään, mutta kumpiko tekisi minut onnellisemmaksi? Sanoisin, että ensimmäinen kisavoitto Naisten Eurooppa Tourilla olisi unelmien täyttymys joten laitan rahaa pankkiin ja käytän polettirahat harjoitteluun, mutta sitä pienemmät kolikot taidan kuitekin laittaa muutamaan riviin lottoa.

Espanjassa tuskaista

Espanjan kisa ei sujunut suunnitelmieni mukaan. Olin harjoituspäivät lyönyt ihan hyvin kuten aikaisemminkin, mutta itse kisassa tuli lunta tupaan toden teolla. Aloitin ihan hyvin, mutta sitten en saanut greeniosumia ja kaikki pelastuslyönnit greenin ulkopuolelta tuntuivat jotenkin vaikeilta paikoilta ja en saanut pareja pelastettua. Otin myös muutaman 3 putin greenin ja tulos +9.

Toisena päivänä jatkui sama malli. Silloin oli ongelmia myös päästä tiiltä väylälle ja kun samalla tahdilla missasi vielä greenejä ei peliä voi kutsua hyväksi. Se miksi näin tapahtui on nyt pohdinnassa. Toisaalta se taitaa vaan olla tämän ammatin varjopuolia, että välillä menee hyvin ja välillä tulee huonoja kisoja.

Jäin Espanjan lämpöön harjoittelemaan vielä pariksi päiväksi ja lennän alkuperäisen suunnitelman mukaan vasta maanantaina Suomeen. Sitten viikon lepo ja treeni Suomessa ja tämän jälkeen puristetaan vielä kaksi kisaa Euroopassa.

"Vapaapäivä"

Lensin siis suoraan sunnuntai iltana Prahasta Malagaan ja siitä ajoimme marbellaan. Lentokoneesta näin metsäpalot ja ihmettelin, että voiko tuo olla tulipalo. Autolla ajaessamme näimme vuorenhuipun ihan punaisena ja sankka savu tuli tielle asti. Onneksi nyt tulipalot on saatu hallintaan, koska täällä ilma on todella lämmin. Illalla vielä 9 aikaan mittari näytti 25 astetta.

Maanantai oli välipäivä golfmailoista. Meille tarjotaan maksullisena palveluna Bag run, mikä tarkoittaa golfmailojen kuljetusta kisaviikolta seuraavalle. Itse laitoin mailani siihen joten maanantaina kävelin kentän. Kenttä on melko mäkinen ja osittain aika kapea. Melko tyypillinen espanjalainen kenttä asuntojen ympäröimänä.

Vapaapäivään kuului myös naisellisesti hieman ostoskeskuksessa pyörimistä, sekä kunnon hieronta. Hieronta teki hyvää kropalle ja sain muutamia jumitiloja pois kropasta.

Asumme n.1km päässä klubista vuokra-asunossa. Asunto on todella viehättävä ja illalla söimmekin päivällisen parvekkeella nauttien maisemista ja vapaapäivästä.

Nyt siis latautuneena uuteen kisaviikkoon täälä Espanjan kuumuudessa. Kisa alkaa torstaina ja kirjoittelen sitten taas lisää kuulumisia.

Kilpailu Tsekeissä

Terkkuja Prahasta.

Viime viikon kisa oli siis Tsekeissä ja pääkaupunki Prahan lähellä. Kenttänä toimi Albatross golf. Kenttä oli miellyttävä ja upeassa kunnossa. Harjoitusalueet olivat mahtavat. Range todella iso, hyvä chippigreeni sekä iso puttigreeni. Meille kerrottiin, että paikasta tehdään Tsekkien paras harjoittelukeskus. Jotain laajennuksia oli vielä tulossa, vaikka paikka on jo nyt mahtava.

Kisa meni kohtuudella. Ensimmäisen ja viimeisen kierroksen pelasin hyvin molemmat -4, mutta toinen kierros sujui vaikeammin +3. Kaikkina päivinä lyönnit olivat hyviä, mutta isoin ero tuli lähipelissä. Muutamia chippejä tyrin todella pahasti ja voisin sanoa itseni olleen todella kädetön niissä. Näillä muutamilla lyönneillä annoin liikaa etua kilpasiskoille ja olin lopputuloksissa jaettu 18.

Prahassa ehdin pyöriä vapaapäiväni ja se oli hieno vanha kaupunki, mutta suurta rakastumista siihen ei tullut. Varmasti moni kulttuurinystävä löytää sieltä monta kirkkoa ja museota vierailla, mutta itse en jaksanut näissä käydä. Kahvit join kuuluisan kellon vieressä ja muutaman tunnin kävely ympäri kaupunkia oli riittävä minulle.

Kolmen kisan viimeinen koitos on Espanjan Marbellassa La Quinta kentällä. Espanjaan tulin suoraan iltalennolla Prahasta. Kilpailu alkaa jo torstaina ja neljä päivää on viimeinen rutistus ennen viikon taukoa.

Uniqua Ladies Open, 3. sija ja uran paras saavutus LET:llä!!!

Kisaviikko alkoi hieman epätavallisissa merkeissä, kun olin keskiviikkona lentokentällä aamulla 7 aikaan tsekkaamassa kamoja sisään ja minulle kerrottiin, että lipussani on jotain outoa. Ihmettelin asiaa kovasti, ja vakuuttelin, että kyllä kaikki pitäisi olla kunnossa. Ystävällinen virkailija sanoi tekevänsä asialle jotain ja sain kamat tsekattua sisään ja lentolipun kouraan. Sen kummempia miettimättä lähdin odotteleen lennon lähtöä muiden suomalaisten kanssa. Konetta oltiin valmiina lastaamaan ja menin jonottamaan koneeseen. Kohdallani virkailija ihmetteli lippuani ja sanoi että tässä ei ole kaikki kunnossa. Menin sivuun ja virkailija rupesi selvittämään asiaa. Minä olin siis varannut paikan koneeseen, mutta lippuani ei ollut kirjoitettu. Olin unohtanut pyytää lippuni kirjoituksen, mikä on siis vasta oikea lentolippu. Onneksi asia saatiin selvitettyä juuri tipalla ja kamojani ei koneesta alettu ottaa ulos. Lopulta pääsin normaalisti matkaan ja sain taas hyvän muistutuksen, että vaikka kuinka paljon matkustaa niin asioissa tarvitsee olla hieman huolellisempi.

Ensimmäiset kaksi päivää peli kulki ja lyöminen oli helppoa, tulokset 66-65 oikeuttivat kärkipaikkaan viimeiselle kierrokselle lähdettäessä. Sunnuntain kierrokselle lähdettiin hyvällä mielellä ja suuremmin jännittämättä. Sunnuntaina en kuitenkaan lyönyt ihan yhtä hyvin kuin edellisinä päivinä ja myös yltynyt tuuli aiheutti omat hankaluutensa kierrokselle. Kierros alkoi mukavasti, mutta kierroksen keskivaiheilla tullut pieni tummempi hetki vei mahdollisuudet taistella voitosta. Otin 4 3 putin greeniä, joita ei saisi tulla jos meinaa voitosta taistella. Tein 17:sta birdien ja olin kolmantena. Viimeisellä  tiesin että birdiellä olisi mahdollisuudet nousta toiseksi. Lähdin rohkeasti lyömään palloa ihan lipulle mutta, valitettavasti pallo päätyi veteen ja tein bogin. Pelikaverini Caroline Afonso otti lopulta kolme puttia tehden myös bogin. Lopputulos 66-65-76, -7 ja jaettu kolmas tila. Voittajan Caroline Hedwallin (-12) päätöskierros 64 (-8) oli tuossa kelissä ihan omaa luokkaansa ja ansaitsi voittonsa. Hieman jäi kierroksesta hampaan koloon, koska olin kuitenkin voitossa kiinni, mutta uran paras sijoitus LET:llä. Tästäkin tilanteesta opitaan ja seuraavalla kerralla ollaan taas astetta valmiimpia nappaamaan voitto kotiin. 

Meille oli järjestetty bussimatka suoraan Itävallasta tsekkeihin sunnuntai iltana joten nyt olen jo seuraavalla kisapaikalla. Kisatunnelmista lisää taas myöhemmin.

Lakeside Golfin mestaruuskisat

Viikonlopun urakkana oli seuran mestaruuskilpailut joihin osallistuin ensimmäistä kertaa. Aina on ollut jotain muita kisoja maailmalla tai sitten on vain halunnut kyseisen viikonlopun levätä. Urakka oli siis yleinen sarja 72r (36+36) johon otetaan 42 pelaajaa mukaan tasoitusjärjestyksessä, josta sitten sunnuntaille selvittää tiensä puolet pelaajista. Kenttinä oli molemmat Lakesiden kentät, järvenranta ja pirunpelto, valkoiselta tiiltä.

Olen harjoituskierroksia pelannut useastikin valkoisilta ja se ei tuonut peliini mitään ihmeellisyyttä. Kentät on suurinpiirtein saman mittaisia kuin mitä me pelaamme naisten eurooppa tourilla.

Lauantaina pelasin ensimmäisen kierroksen par ja toisen +4. Johtopaikka oli lyönnin päässä. Sunnuntaina tulokset oli +3 ja +5. Kaikelta draamalta ei kuitenkaan vältytty vaan sunnuntaina viimeisellä väylällä löin väärää palloa ja sain tietenkin 2 rankkaria. Tapahtuma oli melko sekava. Löin oman avaukseni oikealle out ja olin sitä katsomassa, ettei ole kimmonnut puista kentän puolelle. Varapalloni oli keskellä väylää. Pelikaveri käveli suoraan pallolle, seisoi ja odotteli siinä kun kolmas pelaaja pelasi omaansa ja minä tsekkasin out palloani. Noh, ensimmäistä palloa ei löytynyt ja kävelin pallolle jonka tietysti oletin olevan minun kun pelikaveri seisoi n. 10m edempänä pallollaan. Tinttasin pallon greenille. Sen jälkeen pelikaveri menee pallon viereen ja toteaa, että löit väärää palloa. Luulin sitä aluksi vitsiksi koska hänhän oli seissyt pallolla n. 5min ja odotellut meitä. No olin tosiaan lyönyt hänen palloaan ja ei auttanut muu kuin lyödä oma pallo greenille. Sain tehtyä outin kautta bogin + rankut, tulos 7 korttiin. Onneksi olin kirinyt kuitenkin sen verran etumatkaa että lopun sähläys ei vaikuttanut lopputulokseen. Voitin siis yleisen sarjan mestaruuden ja näin saan nimeni miesten sekaan kiertopalkintoon.

Viikonloppu oli hyvä testi kuinka jaksaa pelata ja keskittyä molempina päivinä 36r. Peli pysyi melko hyvin kasassa kokoajan ja vaikka kova tuuli oli kiusana sain pidettyä hyvin palloni pelissä kokoajan. Hukkasin muuten 1 pallon koko aikana ja sekin tapahtui viimeisellä reiällä. Taas tuli muistutus, että pitää aina katsoa, mitä palloa lyö, onneksi nyt oli kyseessä tämä kisa, eikä merkitystä lopputulokseen. Muissa karkeloissa sillä olisi ollut paljon suuremmat seuraukset kuin nyt.

Mestaruuskisat on mielestäni todella hyvä testi pelaajille. Monessa seurassa pelataan useampi kierros ja se todistaa kuka pystyy pitämään pelin kasassa. Kuka tahansa pystyy pelaamaan yhden kierroksen hyvin, mutta harvalla se pysyy 4 kierrosta kasassa. Aina tapahtuu valitettavia diskauksia ja turhia rangaistuksia. Tänäkin vuonna kuulin huhua, että jollain oli liikaa mailoja bägissä ja yhdellä pelaajalla oli mennyt varapallon ja ensimmäisen pallon pelaaminen hieman sekaisin. Välillä alkaakin pohtimaan, että kuinka hyvin klubipelaajat tietävät säännöt. Lyödäänkö varapalloa vesiesteeseen ja oletetaanko pallon vain olevan vedessä vaikka kunnolla ei olla sitä nähty? Tasoitetaanko greenillä kaikki mahdolliset piikinjäljet jos ne on linjalla tai korjataanko forella oleva alastulojälki omalta linjalta pois? Uusitaanko aina sähköjohtoon osunut pallo? Mielestäni ihmisille jotka eivät tiedä säätöjä ja tekevät asiat väärin, kuuluu rehdisti asiasta ilmoittaa jotta sitten seuraavalla kerralla tietävät kuinka toimitaan. En pitäisi tätä pilkun viilaamisena vaan haluaisin, että koska kaikki pelaajat ovat omia tuomareitaan olisi myös säännöt kaikille samat. Kehoitankin rohkeasti puuttumaan sääntövirheisiin ja näin saamme epätietoisuutta poistettua ja rehtiä kilpailua lisättyä.

SM Match

Tällä viikolla kisaillaan naisten Eurooppa touria Skotlannissa, mutta kisaan otettiin vain 60 pelaajaa kategorioiden perusteella, joten tämän vuoksi en päässyt kisaan mukaan. Olin kuitenkin pelaamassa Ruotsissa reikäpelejä, jotka kuuluvat nordea tourin kisoihin.

Mukaan otettiin vain 32 naista ja saman verran miehiä. pelin henki on raaka, häviäjä tippuu kisasta heti pois ja voittaja jatkaa. Ensimmäiselle kierrokselle pelaajat arvotaan ja minulla oli huono arpaonni koska jouduin heti pelaamaan hyvää ystävääni Sohvi Härköstä vastaan. Matsi meni hyvässä hengessä eteenpäin ja tällä kertaa minä oli parempi luvuin 4/2. Seuraava ottelu oli saman päivän iltapäivällä ja vastustajana oli ruotsalainen Erika Holmen. Tämän ottelun voitin 4/3.

Seuraavan päivän vastustaja Eeva Bjärnvall oli lopulta minua parempi ja vei ottelun nimiinsä viimeisellä reiällä. Itse tein pelissä muutamia tyhmiä bogeja ja viimeisillä väylillä annoin lähes ilmaisen voiton. 16 olimme tasassa, kun duffasin lähestymiseni noin 20 metriä eteenpäin enkä saanut paria pelastettua ja kaveri meni 1 up tilanteeseen. 17 birkku puttini pyörähti enkä saanut tilannetta tasattua. Viimeinen reikä olisi ollut pakko voittaa, jotta olisimme menneet uusintaan. Löin par 5:n kahdella forelle ja lopulta reiän n. 80cm:n voittoputti lipui ohi ja peli oli hävitty. Tästä ottelusta voi sanoa, että oli täysin omissa käsissä ja menin mokaamaan lopun. Kisoista jäi hieman huono fiilis, koska tavoitteenani oli parantaa viime vuoden hopeaa.

Nyt olen kuitenkin ilmoittautunut seuramme mestaruuskisoihin. Osallistun yleiseen sarjaan, joka tarkoittaa valkoisilta pelaamista ja reikiä olisi kahden päivän aikana tahkottavana 72reikää eli lauantaina 36+ sunnuntaina 36. Joten aika urakkaan olen itseni laittanut, mutta tosissani lähden miesten sekaan taistelemaan voitosta. :-)

Ladies Irish Open

Kilpailun tavoitteeni oli siis lähteä kentälle rennoin mielin ja pitää hauskaa. Kaksi ensimmäistä päivää mieli pysyi hyvänä ja lyönti kulki mukavasti. Putit olivat molempina päivinä kompastuskivenä, miksi tulos ei ollut parempi. Molemmat päivät pelasin par tulokseen, mutta ainekset olisi ollut huomattavsti parempaan. Viimeinen päivä alkoi huonosti ja 3 pienellä epäonnella. Muutamia todella tyhmiä virheitä, joista taas toivon oppivani tulevaisuuteen. Viimeisen päivän tulos +7 ja sijoitus ihan viimeisten joukossa jotka cutista pääsivät.

Kilpailun voitti suorastaan näytöstyyliin Suzann Pettersen. Häen tuli pelaamaan kisan, koska hänen oli pakko. Hän on pelannut euroopassa 2 viimeisen vuoden aikana vain 5 kilpailua ja jotta voidaan valita Solheim Cup joukkueeseen on pelaajan pelattava vähintää 6 kisaa. Ennen kilpailua oli huhuja liikkeellä, että hän saattaa vaan startata ja pelata pari väylää ja vetäytyä kisasta. Hän saapui kisaa edeltävänä iltana paikalle, ei pelannut harjoituskierrosta ja oma mailapoikakin oli lomalla. Mailapoikana hänellä oli toki ammatticädi ( Laura Davisin cäddien veli), mutta he eivät olleen aikaisemmin tehneet yhteistyötä.

Noh, Pettersen hieman vielä lämmitteli perjantain kierroksen pelaten sen -1. Toinen ja viimeinen kierros sujui -9 ja -8. Voitto tuli seuraavaan 6 lyönnin erolla. Tämä mielestäni kertoo kuinka kovasta pelaajasta on kyse. Toki hänellä oli varmasti hyvä viikko, mutta tasoero Naisten Eurooppa Tourin välillä verrattuna maaailman top pelaajiin, on kuitenkin edelleen suuri. Pettersen on maailmanlistan numero 3. ja osoitti sen hienosti pelaten.

Itse on toki pettynyt viimeiseen kierrokseen, mutta toisaalta viikko oli todella opettava. Nyt näin missä ne maailmankärki pelaajat menevät ja sain taas uutta intoa haroitteluuni. Olen päättänyt nostaa kissan pöydälle puttini kanssa ja yritän löytää keinot parantaa sitä jotta huononakin päivänä luvut olisi siedettäviä.

Nyt on taas viikon kisatauko ja ensi viikolla matkusta vaihteeksi Ruotsiin. Euroopassa on kisa Skotlannissa samaan aikaan, mutta sinne otetaa vaan 60 pelaajaa kategorioiden mukaan ja omani ei riitä mukaan. Ruotsissa pelaan reikäpelit joissa lähden kirkastamaan viime vuoden hopeaa kullaksi.

Suomen kautta Irlantiin

British openin jälkeen palasin Suomeen muutamaksi päiväksi harjoitteleen ja nauttimaan Suomen kesästä. Päiviin mahtui paljon ohjelmaa harjoittelun lisäksi. Ehdin pelata 3 hengen scramblen ja olla vapaaehtoisena junioreiden tsemppi tourin finaalissa. Tsemppitouri on tarkoitettu alle 15-vuotiaille ja olin lähettämässä innokkaita lupauksia matkaan. Osa oli niin jännittänyt tapahtumaa, että ei ollut saanut kunnolla nukuttua, osa ei ollut syönyt aamupalaa ollenkaan ja osa oli tohkeissaan väärällä tiillä kun oli molemmilta 1 ja 10 lähtöjä samaan aikaan. Kaikkien kasvoista kuitenkin näki, että he olivat innoissaan tapahtumasta ja alku jännityksen jälkeen rennosti lähtivät pelaamaan.

Itse olen tainnut olla 12- vuotias kun ensimmäisen kerran olen osallistunut silloiselle aluetourille. Tarkkoja muistikuvia niistä peleistä ei ole, mutta ilmeisesti on ollut kentällä mukavaa koska edelleen tykkään hommasta näin paljon. Paljon on tullut kavereita joiden kanssa jo junnuna pelattiin samoja kisoja ja heidän kanssaan olen edelleen tiiviisti yhdessä. Olenkin vahvasti sitä mieltä, että junnujen kannattaa ehdottomasti pyrkiä pelaamaan heille järjestettyjä kisoja. Sieltä saa varmasti upeita ystäviä sekä uutta innostusta lajiin kun näkee, että kaveri osaakin paremmin jonkun lyönnin kuin itse. Kaikista ei ole pakko tulla ammattilaisia, mutta hyvä ja mieluista harrastus on todella tärkeää.

Minun harrastus on nykyään ammatti ja tälläkin viikolla ollaan tositoimissa Irlannissa Killeen Castlen kentällä. Kenttä ei ole perinteinen Links vaan tavallinen puistokenttä. Pelissä on niin vettä, puita, bunkerita kuin pikää heinääkin. Greenit ovat todella hyvin muotoillut ja niillä saa olla todella tarkkana. Samalla kentällä pelataan naisten Solheim Cup syyskuussa joten kisassa on mukana kaikki euroopan kirkkaimmat tähdet ja muutama yhdysvaltalainen tutustumassa kenttään.

Tavoitteena on lähteä junnumaisella rentoudella ja innokkuudella pelaan ja nauttia pelaamisesta. Kirjoittelen kisan jälkeen lisää, kuinka onnistun tavoitteessani.

British Openin paikka jäi haaveeksi

Naisten British Open on yksi Major turnauksista ja toiseksi isoin kisa Euroopassa. Suoraan Eurooppa tourin rahalistalta otetaan mukaan 25 pelaajaa. Rahalistan top 85 pääsevät suoraan finaalikarsintaan ja loput halukkaat joutuvat aloittamaan urakan jo esikarsinnasta. Itse pääsin suoraan finaalikarsintaan joka oli maanantai-karsinta ja 18 parasta sai suoran paikan torstaina alkavaan kisaan. Tulin paikalle lauantaina ja kävimme kentällä kyselemässä jos pääsisimme käveleen tai treenaan mutta siellä ei saanut silloin tehdä vielä mitään. Karsinnan kisakenttänä toimi Panmure Golf Club joka on ihan itse kisakentän Carnoustien naapurissa. Koska emme pääseet omalla kentällä lauantaina harjoitteleen käväisimme haistelemassa tunnelmaa Carnoustiessa. Paikka vaikutti upealta ja isot katsomot yms oli jo valmiina odottomassa pelaajia. Sunnuntaina pääsimme pelaamaan harjoituskierrosken. Kenttä oli melko tyypillinen links kenttä. Paljon bunkkereita ja väylän ulkopuolella pitkää heinää sekä kovat greenit.

Valitettavasti itse en nyt siis kisaan asti päässyt kaksi, lyöntiä tuli liikaa. Pelasin tuloksen +2 ja par tuloksella olisi päässyt karsimaan viimeisistä paikoista. Ja koska JOS peli on niin helppoa golfissa, kaikki varmasti tietävät kuinka helpolla sen kaksi lyöntiä saa pois. Itse otin tänään 2kpl 3 putin greenejä ja viimeiset 4 väylää pelasin +3, joten senkin puolesta jäi todella surkea olo.

Nyt yritetään vaihtaa lento takaisin Suomeen ja sitten ensi viikolla sisuuntuneena uudelleen Links golfia pelaamaan Irlantiin.

Kauden ensimmäinen voitto!

Suomen kisan jälkeen oli muutama päivä aikaa levätä ja sitten matka jatkui Ruotsiin. Tällä viikolla palasin siis Nordea Tourin kiertueelle, jossa pelasin koko viime kauden. Kisa kenttänä toimi Körunda joka sijaitsee Nynäshamnissa. Kenttä on mukava ja koko miljöö ihanan kotoinen.

Kisa alkoi osaltani mukavasti ensimmäisenä päivänä tauluun -4 ja jaettu johtopaikka oli hallussa. Toisena päivänä lyönnit karkaili ja pelaaminen oli tuskaista, tulos -1 ja sain edelleen nimeni listan kärkeen. Viimeiseen päivään lähdin johtopaikalta rennoin mielin ja päivän tavoite oli pitää mukavaa kentällä. Etuysi sujui suunnitelmieni mukaan ja nautin pelaamisesta. Takaysillä tuli turhautumista ja tein tyhmiä virheitä, joista syntyi bogeja. Näin 15 teepaikalla että, olen vielä johdossa mutta muut tulevat vaihdilla takaa. 15 bogi, ja 16 otin forelta 4 pittia ja tupla korttiin. Siinä vaiheessa olin varma, että nyt tyrin voittoni ja kunnolla. 17 par ja 18 on lyhyt par 5 jonka löin kahdella päälle. Greenille saapuessani, ei ollut mitään hajua, puttaanko voitto puttia vai mikä on tilanne. Tulostaulu oli nimittääin laitettu katselijoita kohti ja ei näkynyt greenille. Onneksi selvisin kahdella putilla ja sain birkun viimeiselle. Voitto tuli lopulta kahden lyönnin erolla Ursula Wikströmiin jonka kanssa otimme meidän huoneelle kaksoisvoiton.

Kokonaisuudessaan viikko oli hyvä. Täysin tyytyväinen peleihin en voi olla, koska kenttä pelattiin todella lyhyenä joten ainekset olisi ollut pelata paljon parempiakin tuloksia. Tällä kertaa tuollainen esitys riitti kuitenkin voittoon ja olen hyvin onnellinen siitä. Taas saa uskoa ja voimia jatkaa kesää eteenpäin. Seuraavana kisana 25.7 on vuorossa British openin karsinta josta 17 parasta lunastaa paikan itse kisaan. Nyt reilun viikon kisatauko jonka aikana on kerätä voimia ja treenata hyvin.

Finnair Masters

Tämän kauden ainut kisa kotimaassa on takana. Kisasta jäi melkoisen ristiriitaiset tunteet joita myös oli koko kisan ajan. Tänä vuonna Talin kisa pelattiin siis jo kesäkuun lopussa, kun se aikaisempina vuosina on ollut elokuun lopussa. Ilmat tällä kertaa suosivat meitä ja saimme todistettua ulkomaisille pelaajille, että kyllä Suomessakin voi olla lämmin. Aurinko paistoi joka päivä täydellä teholla ja saimme todella nauttia Suomen kesästä.

Pelini kulki hyvin vaihtelevasti. Ensimmäinen päivä oli tuskainen ja haasteellinen. Lyönnit eivät aina löytäneet tietä väylälle ja taistelu raffista oli melkoista saada pallo pysähtymään koville greeneille. Tuuli teki vielä päälle omat temppunsa ja tulos +3 jääti kirittävää seuraaville päiville.

Toisena päivänä peli tuntui jo hieman paremmalta mutta lyönnit karkasivat turhan helposti oikealle ja pelaamisen ilo ja rentous puuttui. Tulokseksi +1. Aivan viimeiseen pelaajaan asti sai jännittää, että pääseekö cutista ja viimeiselle päivälle. onneksi onni oli puolella ja jatkopaikka varmistui.

Viimeinen päivä oli jo rennompaa peliä ja tuloskin oli heti parempi -2 ja lopullinen sijoitus jaettu 27. Kisa ei siis mennyt aivan suunnitelmien mukaan mutta silti ok suoritus. Toki kotikisassa on aina omat paineensa ja näyttämisen halu. Minulla oli kaikilla kolmella päivällä kannustusjoukkoja seuraamassa, joille suuri kiitos mukana olemisesta.

Kaisa Ruuttila Open

11.6 pelattiin oma nimikko kisani Lakeside golfissa. Päivä oli aurinkoinen ja ihmisten suut hymyssä. Hyvä sää innoitti huikeisiin suorituksiin ja tulokset olivat hurjia. Päivä oli todella onnistunut ja haluan kiittää kaikkia mukana olleita ja minua näin tukeneita pelaajia. Toivon, että ensi vuonna saamme järjestettyä kisan uudelleen samoissa merkeissä.

Aurinkoa, onnistumisia, odottelua ja kyyneleitä

Sveitsin kisaviikko oli melkoinen. Viikon aikana ehti tapahtua valtavia muutoksia niin säässä kuin pelissänikin.

Aurinkoa: harjoituspäivät ja ensimmäinen kisapäivä meillä oli todella kaunis ja lämmin sää.  Kenttä oli hyvässä kunnossa, greenit nopeat ja raffit pitkässä ruohossa. Oma peli tuntui ihan hyvältä harkkapäivinä.

Onnistumisia: Ensimmäisenä kisapäivänä minulla oli aamulähtö ja kisa lähti hyvin liikkeelle. Olin 17 väylän jälkeen -6 tilanteessa ja siinä tajusin tulostaululle katsottuani, että johdan kisaa. 9 väylä oli minulla viimeinen ja vetäsin siinä avaukseni suoraan oikealle veteen. Siinä osa meni varmasti jännityksen piikkiin ja tuloksena tupla päätti minut -4 tilanteeseen.

Odottelua: Toisen päivän lähtö oli vasta iltapäivällä ja ehdin pelata 13 avaukseen asti kun summeri keskeytti pelin. Vettä tuli siinä vaiheessa taivaan täydeltä ja osa greeneistä oli jo veden vallassa. Sitten marssittiin klubille odotteleen, koska päästää jatkamaan pelejä. Muutaman tunnin odottelun jälkeen tuli tieto, että seuraavana aamuna 7.30 jatketaan toinen kierros loppuun. Perjantaina olimme sitten kentällä 6 aikaan aamupalalla kun tieto tuli, että 8 saamme seuraavan tiedon. Vettä satoi siis edelleen ja kenttä oli hyvin märkä. Lopulta saimme tiedon, että 9 aikaan jatkamme pelejä. Siinä sitten 60 pelaajaa ryntää lämmittelemään samaan aikaan. Lämmittelyt oli tehty ja olimme valmiina lähtemään kentälle niin tuomari ilmoitti, että ei kannata vielä lähteä kentälle. No siitä sitten saimme ilmoituksen että 9.30 lähdemme pelaan. Olimme valmiina palloilla ja odotimme merkkiä lähteä pelaamaan. merkkiä ei tullut ja näimme kun pelaajat lähtivät takaisin kävelemään klubille. Muutamat väylät olivat niin märkiä, että vapauttavaa droppipaikaa ei olisi löytynyt. Kävelimme siis taa takaisin klubille odotteleen seuraavaa infoa, että mitä tapahtuu. Lopulta odottelun jälkeen meille sanottiin, että emme voi pitää teitä täällä klubilla koko päivää ja meidät lähettiin hotelleille odotteleen. Tieto tuli joskus 2 aikaan, että pelit jatkuvat sunnuntai aamuna.

Kyyneleitä: Kun sitten lopulta pääsimme tosi toimiin sunnuntaina oli minulla edessä  toisen kierroksen loppu ja sitten kolmas ja viimeinen kierros, koska kisa jouduttiin typistämään kierroksella. Toisen kierroksen pelasin -3 ja olin kaksi lyöntiä kärjestä.

Kolmas kierros olikin sitten kaikkea muuta kuin kaunista katseltavaa. Kaikki mikä voi mennä pieleen niin peni pieleen. Löin muutaman flyerin raffista, 4 palloa veteen, palloni puun ja sähkökelan väliin, jne..

Totaalinen mahalasku laittoi tietenkin tunteet pintaan ja kyllä siinä kyyneleitä kuivattiin kierroksen jälkeen. Tästä ei kuitenkaan voi muuta kuin oppia ja olla vahvempi ja viisaampi seuraavalla kerralla kun pääsee kärkitaistoon pelaamaan.

Ensi viikolla kisailemme siis Helsingissä joten tervetuloa sinne kannustamaan. =)

Toistaiseksi kauden paras sijoitus Hollannista

Muutaman päivän levon jälkeen oli taas aika pakata laukut ja suunnata Hollannin Rotterdamiin. Siellä järjestettiin nyt toisen kerran naisten tourin kisa. Kisa kuului taas hyvin järjestettyihin kisoihin ja yleisöä oli saatu hyvin paikalle.

Kaksi ensimmäistä päivää oli kova tuuli ja kun kenttä oli todella kuiva olivat pallon pomput väylillä monta kymmentä metriä ja teki ensimmäisinä päivinä kentästä haastavan. pelasin +3 ja +1. Viimeisenä pivänä tuuli oli rauhoittunut, mutta saimme hieman vettä niskaan. Vesisade ei ollut kovaa joten se ei paljoa haitannut pelaamista. viimeisen päivän rutistus -1 nosti minut jaetulle 17. sijalle.

Sijoitus on nyt siis toistaiseksi tämän kauden paras. Koko 5 kisan putkeen voin olla melko tyytyväinen. Tottakai se terävin kärki on vielä saavuttamatta, mutta tämä näyttää että oikeaan suuntaaan ollaan menossa.

Nyt on viikko aikaa olla suomessa ja hieman levähtää. Vasen kyynärpääni meinaa välillä vihoitella, joten sillekin tekee pieni lepo hyvää. Tottakai viikkoon mahtuu treeniä, yrityspäivä sekä sokerina pohjalla oma kisani lauantaina 11.6 lakesidessa. Sitä odotan jo innolla, koska uskon päivästä tulevan mahtava.

Putteri jäässä Slovakiassa

Slovakian kisa pelattiin Gray Bear golfkentällä Talessa. Kisapaikka oli 3,5h ajomatkan päässä Bratislavasta ja toimii talvella hiihtokeskuksena ja kesällä golfkenttänä. Kenttä oli laaksossa isojen vuorten ympäröimänä. Kisa oli todella hyvin järjestetty kaikin puolin, vaikka paikka on sinänsä melko ankea. Pelaajat järjestäen ihmettelevät, miksi kisa järjestetään niin kaukana kansainvälisistä lentokentistä, mutta kuulin paikallisten sanovan, että tämä on ainut kenttä Slovakiassa missä tämän tason kisa voidaan järjestää.

Kenttä oli mäkinen ja greenit oli todellla kumpuiset ja kaltevat. Greenit oli myös jätetty todella hitaiksi verrattuna aikaisempiin viikoihin. Itselläni olikin koko kisaviikon ajan ongelmia saada pitkissä puteissa pallo perille asti. Ensimmäisenä päivänä tulos +5 joka sisälsi 4 3putin greeniä. Toisen päivän tulos +3 jossa sohlasin pari väylää, tehden yhden triplan ja tuplan. Tässä kisassa oli siis kohtalona karsiutuminen 2 lyönnillä viikonlopun kierroksilta.

Sain vaihdettua lentoni jo aikaisemmaksi ja tulin kotiin Suomeen lepäämään muutamaksi päiväksi. Kroppa tuntui väsyneelta ja tuntuu, että todella tarvitsin muutaman päivän levon ennen seuraavan viikon kisaa. uskon, että saan nyt kotona ladattua akut, pestyä pyykit ja tsempattua itseni taas taistelemaan ensi viikolla Hollannissa.

UniCredit Ladies German open

Taas on yksi kisaviikko kilpailuputkestani takana. Saksan kisa pelattiin viime viikolla munchenin lähellä. Lentokentällä oli audit ja kuskit valmiina uusilla autoilla hakemassa meitä kisapaikalle. Kisapaikka oli pienen Dachau kylän vieressä, jossa oli ensimmäinen keskitysleiri toisen maailmansodan aikana. kävimme tutustumassa harjoituspäivänä, paikka oli hyvin mielenkiintoinen ja siellä olisi halutessaan saanut kulumaan vaikka koko päivän.

Koko kisaviikon oli todella kaunis ja lämmin sää. Pelasin ensimmäisinä kahtena päivänä itseni jatkooon tuloksilla +1, -2. Cut raja oli par joten juuri lyönnin turvin selvisin viikonlopun kierroksille. Viikonloppuna tulokset olivat par ja -5, lopullinen sijoitus oli jaettu 30. Koko kisan ajan löin hyvin, mutta alkupäivinä birdie putit eivät uponneet halutulla tavalla. Viimesenä päivänä muutama pidempikin putti meni sisään ja se näkyi heti tuloksessa. Kisa oli todella upeasti järjestetty ja paikalla oli valtavat määrät yleisöä joka päivä. Hyvä tunnelma ja kannustus tuntui upealta. Kisaa oli mahtava pelata ja viikosta jäi hyvä mieli tekemiseen kaikin puolin. Eteenpäin ollaan menossa ja kyllä ne hyvätkin sijoitukset sieltä vielä tulevat.

Audi oli yksi kisan sponsoreita. Hole in one palkintona olisi ollut audin R8 spider, jota kukaan ei kuitenkaan itselleen saanut. Oma lähin yritykseni meni 50cm reiän sivuun, mutta toisaalta huokaisin helpotuksesta, koska Suomeen tuollaisesta autosta joutuisi maksamaan valtavat verot. Meille pelaajille oli järjestetty myös kyseisen auton koeajo mahdollisuus. Minä ja kisaviikolla caddienä toiminut Anu Alppi saimme auton 1h käyttöömme ja navigaattoriin oli ohjlemoitu reitti, jonka saimme autolla kaasutella. Hieno kokemus oli ajaa tuollaista urheiluautoa, vaikka itse en uskaltanut sitä kovin lujaa kaasuttaa... =)

Sununtaina meille oli järjestetty charter lento saksasta suoraan slovakiaan ja nyt ollaan täälä vuorten kesekellä tällä viikolla kisaamassa. Kisatunnelmia taas myöhemmin.

Portugalin Tunnelmia

Kisaviikko Portugalissa on takana. Lensin siis suoraan Turkista Portugaliin heti maanantaina. tiistai, keskiviikko ja torstai sujui harjoitellen ja harjoituskierroksia pelaten. Kisa puolestaan meni ihan mukavasti. Olin jaettu 31. tulokset oli +2, -3, +4. Kenttä oli todella mäkinen, parhaillaan alamäkeä oli 17 avauksessa 52m. Lämpöä riitti koko viikon n. 25- 30 astetta. Itse kun siellä taistelin kärryjeni kanssa ylämäkiä, oli siinä pohkeet koetuksella. Viimeisenä päivänä tuli haastetta mukaan kun tuuli puhalsi kovaa, joka näkyi myös yleisessä tulostasossa joka laski huimasti kahdesta ensimmäisestä päivästä. Oma pelini oli ihan ok koko kisan ajan. Lähipeliin tarvii vieläkin lisää tatsia ja puttiin luottamusta. Putteja kertyi joka kierros yli 32 mikä on liikaa...

Sunnuntai iltana olimme Lissabonin lentokenttä hotellissa yötä ja aulassa istuimme läppärit sylissä ja netistä jännitimme suomen jääkiekkopeliä. Yhteys kuitenkin pätki aina välillä ja emme aina tienneeet, että kun nähtiin tuuletuskuvia, että oliko ne vanhoja vai taas uusia maaleja, mutta kuten kaikki tietävät niin ne tosiaan oli aina uusia maaleja. Voi kuinka makea voitto Ruotista!!!

Nyt maaksi vaihtunut Saksa jossa kisaillaan tällä viikolla. Tavoitteena ajaa Audi Suomeen, koska kilpailun voittajalle sellainen tulee bonuksena. Lisää tunnelmia taas myöhemmin.

Turkish airlines Ladies Open

Tervehdys Turkista!

Kuukauden tauon jälkeen oli paluu oikeisiin töihin, eli kilpailemaan. Turkista alkoi viiden kilpailun urakkani. Matkaan lähdin 1.5 ja totesin, että Suomalaisille taitaa olla pyhitetty tuo vappupäivä, koska niin hiljaista oli lentokentällä.

Kilpailu pelattiin National Golf kentällä Belekissä, joka on melkoisen haastava. Kenttä on lyhyt mutta hyvin kapea paikoin. Löin päivän aikana maksimissaan 6 draivia ja loput avaukset puu3 tai rauta 4. Haastavavuutta ei ollut vain avauksissa vaan koko kentällä. Greenit oli melko muhkuraisia ja monia eri tasoja. Lisäksi ne olivat kovat, joten pallo ei todellakaan pysähtynyt siihen missä tuli greenillä alas.

Kierrostuokseni olivat +6, +3, +10, +4 ja näillä oltiin jaettu 62. Eli ei kovin suurta hurraamista mutta aina pitää ajatella positiivisesti. Pääsin cutista eli sen puoleen ok startti kisaputkeen. Viimeisellä kierroksella minulla alkoi olla jo levollinen mieli ja välillä nautin pelaamisesta, oikeaan suuntaan ollaan menossa. Ensimmäiset kierrokset oli melkoista mailasta puristamista ja välillä tulli todella huonoja lyöntejä. Lähipeliin tarvii vielä hioa lisää luottamusta ja varsinkin puttipeliä parantaa huomattavasti tulevia viikkoja varten. Hienojakin lyöntejä sain aikaan ja ne takaraivossa lähden kohti uusia seikkailuja. 

Olin siis elämäni ensimmäistä kertaa Turkissa. Minulla ei oikein ollut ajatusta miltä paikka vaikuttaisi. Asuimme Calista luxury resortissa noin 10min ajomatkan päässä kentältä. Hotellin hintaan kuului kaikki ruuat ja juomat niin paljon kuin halusi. Upeat allasalueet, (jotka kyllä jäivät kokeilematta) meri vieressä, paljon ravintoloita ja kahviloita. Tällä kokemuksella tämä paikka oli varsin positiivinen kokemus.

Nyt on laukut taas pakattuna ja suunta kohti Portugalia, joka toimii ensi viikon kisapaikkana. Sieltä sitten taas lisää kuulumisia.

Leiri Costa Ballenassa

Hola!

Reilun viikon harjoitusmatka Costa Ballenassa on takana. Meillä oli viikon mittainen golfmasuunin leiri siellä ja sitten olin vielä yksin muutaman ekstrapäivän. Leiri sujui vallan mainiosti. Mukana matkassa lisäkseni oli masuunin miespelaajia ja Rauhalan Timo valmentajista. Koska olin ainoana naispuolen edustajana sain jo heti alkuviikosta lempinimen Kassu, jotta oloni ei olisi niin yksinäinen miesten (lue poikien) seurassa. =)

Olo ei tosiaan ollut yksinäinen ja saatiin loistava treeniviikko vedettyä. Teimme yhdessä pitkiä treenipäiviä, tekemisen laatu ja henki ryhmän sisällä oli hyvä kokoajan. Alkuun ilmatkin suosivat meitä toden teolla, oli lämmin aurinkoinen sää ja tuuli siedettävä. Loppuajasta tuuli oli todella kova ja ajoittaiset sadekuurot tekivät treenaamisesta ja pelaamisesta haastavaa.

Itse koen, että yhteiset leiriviikot antavat valtavasti voimia taas omaan yksinäiseen puurtamiseen. Leiriltä usein tarttuu uusia asioita kuten treenejä, ajatuksia tai lyötitekniikkaan liittyviä juttuja joita koen, että on hyvä ottaa takataskuun mukaan. Itselleni viikko oli hyvä kokemus. Pojat kun meinaavat olla varsinkin lähipelissä taitavampia. Yritän innokkaana imeä kaiken tiedon ja taidon sekä matkia heitä parhaan kykyni mukaan.

Costa Ballena on jo pitkään toiminut Suomalaisten yhtenä valmennuspaikkana. Tuonakin aikana siellä oli monta eri ryhmää. Juniorimaajoukkue, alle 14-v talentryhmä, sekä eri seurojen porukkaa. Itse ihaillen katselin kun pikkujunnut huiskivat palloa menemään ja millä sykkeellä he siellä painoivat. Se into ja kiilto heidän silmissä lajia kohtaan on valtaisa ja sen aion minäkin pitää mielessä läpi kauden.

Paluumatka Suomeen pitkänäperjantaina meinasi olla melkoinen Via Dolorosa. Vuokra-autoni rupesi jo 20km ajomatkan jälkeen vilkuttamaan oranssia merkkivaloa. Tiesin, että valo ei ole super vakava, mutta silloin kun se palaa pitäisi auto viedä huoltoon. (Valo oli siis OBD- järjestelmän valo, joka valvoo auton moottorin polttoaineen palamista ja antureiden toimintaa.) Noh, matkaa oli 3 h jäljellä Ballenasta Malagaan ja lento lähtemässä, joten ei ollut vaihtoehtoja kuin ajaa kädet ristissä ja toivoa pääsevänsä perille.

Moottoritietä painoin menemään, tasaisella ja alamäessä ajaminen sujui hyvin. Ylämäessä Corsani meinasi hyytyä ja 3 vaihteella ajelin 60-70km/h. Tullien kohdalla sai aina jännittää, että pysyykö auto käynnissä koska tuntui, että se tärisi ja olisi ollut valmis sammumaan hetkenä millä hyvänsä. Voi sitä ilon määrää kun ensimmäinen lentokenttä kyltti Malgassa tuli näkyviin. Kurvasin autoni vuokraamon pihaan ja taputin sitä, koska oli jaksanut ajaa minut perille =)

Lento lähti vasta illalla 9 aikaan Malagasta. Matka sujui aluksi hyvin ja sain nukuttua, mutta heräsin yllättäen kun edessä oleva penkkirivi oli päättänyt ruveta laulamaan. APUA! Suomalaiset olivat ottaneet muutaman kuohujuoman ja päättivät esittää kaikki osaamansa kappaleet. Laulu ei ollut todella kovaäänistä, mutta hyvin se siihen taakse kuului. Joten se sitten siitä nukkumisesta! Bussimatka lentokentältä Tampereelle sujuikin sitten jo huomattavasti rauhallisemmin. Perillä 6 aikaan aamulla ja voin kertoa, että uni maistui kun pääsi omaan sänkyyn.

Ilokseni sain kuulla,että kotikenttäni Lakeside golf on avannut toisen kentistä, joten pääsiäisen taidan viettää golfaten. Ilmatkin pitäisi meitä pallon tinttaajia suosia, joten oikein ihanaa pääsiäistä kaikille!

Kisaviikon taustoja

Minulta tullaan usein kysymään, että mitä tapahtuu kisaviikolla, joten päätinkin siitä tehdä pienen jutun. Mitä tapahtuu kun tv-kamerat eivät vielä kuvaa kilpailua ja mitä tapahtuu kun kamerat palkintojen jaon jälkeen sammuvat.

Meillä naisilla on netissä omat tourin sivut ja siellä members osio. Sinne tulee joka kilpailusta aina tärkeimmät tiedot: Lähin lentokenttä, kisahotelli ja sen hinnat, lentokenttäkuljetukset, hotellikuljetukset sekä harjoituspäivät että pro-am päivät. Mahdolliset tapahumat pelien ulkopuolella ja niihin pukukoodit. Pukukoodit on laitettu kolmeen eri osaan: c= casual, eli tavallinen b= coctail a= iltapuku. Farkut on sallittu golfclubilla vain matkustuspäivänä ja missään tilaisuudessa et saa olla farkuissa, etkä urheiluvaatteissa.

Kilpailuja varten tehtävä taustatyö on juurikin tämän ajankohdan hommaa. Kilpailuihin ilmoittaudutaan netissä ja netistä varataan myös kaikki tarpeellinen lennoista-hotelleihin. Meille on tehty sitä varten usein selkeä varauskaavake jossa voi varata kisahotellin ja lentokenttäkuljetukset.

Jokainen pelaaja on siis vastuussa itse omista lennoistaan kilpailupaikalle, eli naisten puolella järjestäjiltä ei yhteislentoja ole. Meillä kesän ainutlaatuinen tapaus on lento Saksasta Slovakiaan, jonka kilpailun promoottori on järjestänyt. Miesten Eurooppa Tourilla on järjestetty useimmin charter lentoja seuraavalle kilpailupaikalle.

Järjestäjien puolesta tulee yleensä kuljetukset lentokentältä kilpailupaikalle. Välillä odotetaan puoli touria saapuvaksi yhteiskuljetukseen ja välillä pelaajia kuljetetaan sitä mukaa kun saapuvat paikalle.

Kilpailun järjestäjät ovat usein valinneet pelaajille jonkun kisahotellin. Kisahotellista on varattu valmiiksi huoneita ja pelaajat täyttävät hotellivarauksen. Aina kisahotelli ei ole halvin vaihtoehto ja välillä etsitäänkin jotain muuta paikkaa yöpyä. Kisahotellista on kuljetukset golfkentälle. Välillä näitä operoidaan bussilla ja välillä henkilöautoilla. Marokossa esim. menimme pikkubusseilla ja edessä ajoi poliisi moottoripyörällä ja teki meille tilaa, joten emme joutuneet ruuhkiin ja meno tuntui turvalliselta. =)

Tyypillinen kisaviikko on seuraavanlainen:

Maanantai- tiistai= harjoituspäiviä, kekskiviikko= pro-am, torstai- sunnuntai= kilpailu.

Harjoituspäiviä on yleinsä kaksi. Aamulla 8 aikaan meille tulee tyhjä lista seinälle, jonne sitten käydään kirjoittamassa nimi mihinkä aikaan haluaa pelaan lähteä. Peliryhmät on max.3 henkeä jotta pelitahti pysyisi hyvänä. Valitettavasti iltapäivästä harjoituskierrosten aika venyy pitkäksi, koska silloin on mahdollisuus lyödä useampaa palloa ja tutkia kenttää. Kilpailua varten tehdään väyläoppaat, jossa on selkeästi piirretty kuva väylästä ja kaikki mitat mitä vaan voit tarvita on huomioitu. Siksi väylään maalataan ympyröitä, neliöitä yms merkkjä, koska niistä on mitat ilmoitettu väyläoppaassa. Meillä naisilla kun kenttä voi olla ihan minkä mittainen vaan, on aina harjoituspäivinä teepaikkaan merkattu takaraja, mistä väylä ei voi mennä pidemmäksi. Mikäli on kaksi eri teepaikka mahdollisuutta ne merkataan, jotta kaikki voivat harjoitella niistä kilpailua varten.

Itse tykkään, että ehtisin pelata kentän vähintään kaksi kertaa läpi ennen kilpailuja. Harjoituspäivinä pelataan siis kenttä läpi sekä harjoitellaan muuten lajia. Iltaisin tehdään fysiikkaharjoitukset ennen päivällistä ja nukkumaan menoa.

Pro-am tapahtumia on aina 1-4/ kisa. Tämä on täysin kilpailukohtaista. Pelaajat pro-amiin valitaan aikalailla suoraan rahalistalta, mutta toki sponsoreilla on sanansa sanottavana. Mikäli en pelaa pro-amia pidän tämän aina kevyempänä päivänä. Käyn harjoittelemassa, mutta en vietä koko päivää siellä. Silloin on aikaa tehdä jotain muutakin ja valmistua kisaan.

Kahtena ensimmäisenä päivänä on aina lähdöt arvottu aamu ja iltapäivä ryhmiin. Kaksi ensimmäistä päivää pelaaan myös aina samassa ryhmässä. Arvontaan ei voi itse vaikuttaa millään tavalla. Tietty määrä pelaajia rahalistan alkupäästä arvotaan keskenään pelaamaa, eli mitä parempi olet, sitä paremmassa ryhmässä pelaat.

Kilpailupäivät toistavat samaa kaavaa itselläni: aamulla teen pienen kroppaa herättävän treenin, aamutoimet, aamupala, kentällä lämmittelyt,  peli, lounas, treenit, fysiikka, päivällinen, nukkumaan... Pitkäti samalla kaavalla mennään joka päivä. Joskus jää enemmän ja joskus vähemmän vapaa-aikaa.

Meille pelaajille on usein klubitalolla järjestetty oma tila, jonne vain pelaajat pääsevät, joskus myös caddiet. Siellä on yleinsä tarjolla ilmainen lounas. Kentällä on tarjolla pullovettä ja kilpailupäivinä hedelmiä. Harjoitusalueet on varattu usein vain pelaajille, jotta ne pysyisivät hyvässä kunnossa ja kaikille riittäisi tilaa. Range pallot on ilmaisia koko kisaviikon ajan.

Meillä naisilla ei itse tourin mukana kulje paljoa ylimäärästä väkeä. Välillä mukana on tour van, jossa voi korjata mailoja yms. ja sitten osteopaatti kulkee mukana. Häneltä voi varata 30min aikoja ja jokainen maksaa sitten suoraan hänelle hoidosta. Golfbägin kuljetus on järjestetty kun monta kilpailua on peräkkäin euroopassa. Yksi pakettiauto kuljettaa pelaajien mailoja 40€ korvausta vastaan. 

Seuraavan kilpailuni pelaan Turkissa toukokuun alussa. Siitä pelaankin viisi kilpailua putkeen joten nyt on aika varata lennot: Suomesta- Turkkiin-Portugaliin-Saksaan- Slovakiaan-Hollantiin ja takaisin Suomeen.

Katastrofaalinen alku

Kausi pyörähti käyntiin, mutta katastrofaalisella tavalla. Pelasin ensimmäisen kierroksen +20. Letin säännöissä on, että jos tulos ylittää +14, ei voi seuraavana päivänä pelata.

Tulos +20 syntyi monen asia summasta, mutta ison kolauksen sain jo väylällä 3. Par 5:lla löin jatkolyönnin suoraan metsään. Palloni oli puskan vieressä ja puiden ja puskien ympäröimänä. Aikani siinä pohdittua päätin yrittää sitä lyödä. Kovin hyvään paikkaan lyönti ei päätynyt vaan melkein vaan huonompaan. Metsässä otin useamman lyönnin sekä kaksi droppia ja tuloksena 11. Näin jälkeenpäin kun kelaa nauhaa taaksepäin, olisi järkevintä ollut mennä lyömään samasta paikasta uusi pallo, mistä löin palloni metsään En tiedä olinko vielä niin jännittynyt vai yliyritinkö, että ajatus ei ollut kovin kirkas.

Tämän jälkeen oli vaikea saada pelistä enään kunnolla kiinni. Kova tuuli ja kovat greenit tekivät peliin vielä omat mausteet joista en tänään selvinnyt. Kenttä oli kapea ja siellä muutamassa paikassa todellakin pitäisi osua väylälle tai muuten on ongelmissa. Toivottavasti alkukauden huono onni on tänään otettu vastaan ja sitä ei tarvitsisi enään paljoa ottaa vastaan.

Kaivautuisin maan alle jos vaan voisin. Kalliitta oppirahoja tulee taas maksettua ja virheista oppii. Koville se meinaa ottaa, mutta ei kai tässä ole suunta kuin ylöspäin ja onnksi on vielä paljon kisoja edessä.

Torrey Pines

Kuukauden harjoittelu huipentui viimeisen päivän kierrokseen. Sen pääsin pelaan Torrey Pinesin kuuluisalla kentällä, jossa pelattiin viimeksi vuonna 2008 U.S. Open. Haastoin itseni ja pelasin taaimmaiselta tiiltä. Monessa kohtaa ei taaemmaksi olisi päässyt, mutta muutamilla väylillä oli vielä taaempana ylimääräiset tiiboksit.

Kenttä on todella kaunis. Meri vieressä antaa upeita maisemia joita voi lyöntien välillä ihailla. Kentässä on omat haasteensa, mutta en pitänyt sitä kuitenkaan kovin hankalana. Tottakai kilpailuja varten kenttä viritetään huippukuntoon. Viheriöt laitetaan nopeiksi ja raffit kasvatetaan pitkiksi, jotka tuovat omat haasteensa.

Itse pelasin kierroksen +5, mikä oli mielestäni kohtuullinen suoritus. Kenttä oli kuitenkin melko pitkä takaa pelattuna, joten ihan aina ei lyhyt maila ollut kädessä greenille lähestymisissä.

Kuukauden matka on nyt siis jo takana, aika meni todella nopeasti. Sain hyvän treenijakson alle ennen kauden alkua ja se on tärkeää. Haikeilla mielillä lähdin takaisin Suomeen, koska matka oli niin onnistunut.

Nyt on vuorossa aikaeroon tottuminen, pääseminen normaaliin rytmiin, laukun purkaminen ja samalla uudelleen pakkaus. Maanantaina suunta kohti Marokkoa ja kauden ensimmäistä kisaa.

Kokemuksia Amerikasta

Olen elämäni ensimmäistä kertaa yhdysvalloissa. Minulla oli tietenkin jonkunlainen kuva mediasta ja muutenkin ihmisten puheista, että minkälaista täällä on. Nyt ajattelin kuitenkin itse kertoa omista ajatuksista ja kokemuksista.

Olen siis Californian osavaltion San Diegossa. San Diegon alueella asuu 3 milj. ihmistä ja on osavaltion toiseksi suurin kaupunki. Koko maan kahdeksanneksi suurin. californian osavaltio on maailman viidenneksi suurin talousalue.  Maastoltaan täällä on paljon vuoria ja pitkät hiekkarannat. Alueelta löytyy 92 golfkenttää ja lukuisia muita urheilumahdollisuuksia. Ehkä tästäkin johtuen, ihmiset ovat aktiivisia urheilemaan, enkä ole vieläkään nähnyt yhtään ylisuurta ihmistä. Pikemminkin minusta tuntuu,että ihmiset ovat normaalin kokoisia ja terveellisiä elämäntapoja kunnioittavia. Pikaruokaloita tosin on joka kulmassa, mutta kaikissa on terveellisempiäkin vaihtoehtoja ja kaikissa on ilmoitettu käytetyn rasvan laatu sekä kalorimäärät ruoka-annosta kohti.

Golfkentät joissa harjoittelen ja pelaan on kaikki private kenttiä eli vain jäsenille ja heidän vierailleen. Olen kuitenkin saanut luvan näissä harjoitella joka on todella upea juttu. Palvelu joka täällä yhdysvalloissa on mahtavaa ja aivan eri luokkaa kuin mihin meillä Suomessa on tottunut.

Aamulla kun ajaa kentän parkkipaikalle, ei mene kuin hetki ja golfauto odottaa vieressä. Rangella pallot on valmiina, eikä niitä tarvitse erikseen hakea mistään. Kun pallot alkavat olla vähissä joku henkilökunnasta, tuo aina palloja lisää. Eräänä päivänä kun olin lyömässä, jätin likaiset mailat bägiäni vasten kuten normaalisti teen. Huomaamatta siinä oli yksi työntekijä putsaamassa likaisia mailojani. Ihan tällaiseen kohteluun en ole normaalisti tottunut. =)

Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja auttavaisia. Toki osa kulttuurista on small talkia ja kysytään kuulumisia vaikka se vastaus ei kovasti kiinostaisikaan, mutta tuntuu että sekin on parempi tapa kuin Suomalainen varovainen tervehtiminen. Nimien muistaminen on todella tärkeää. Täälä tervehditään aina nimellä ja se meinaa minulle tuottaa hieman ongelmia, koska olen todella huono niitä muistamaan. Täytyy yrittää kehittää muistisääntöjä, jotta nimet jäisivät helpommin mieleen.

Ravintolassa tarjoilija tulee heti kysymään tilauksia ja siellä olon aikana ei riitä sormet laskemaan kuinka monta kertaa he kyselevät onko kaikki hyvin yms. toki tarjoilijat kuten muutkin palveluammateissa olevat ovat hyvin riippuvaisia tippien määrästä. Tippiä kuuluu jättää palvelusta riippuen 15-20% laskun summasta.

Vapaapäiviä aikaan mahtuu muutama ja kävimme yksi päivä Sea Worldissä joka on  maailman kuuluisimpia merieläinpuistoja. Sielä oli koulutettuja tappajavalaita, delfiineitä ja merileijonia. Muita eläimiä mm. maitovalaita, merikilpikonnia, pingviineitä, mursuja, jääkarhuja, sekä hyvin paljon erilaisia ja erikokoisia kaloja.  Vanhin tappajavalas oli 45-vuotta ja painoi n. 3 700kg. pelkästään yksi valas syö keskimäärin 100kg päivässä joten voi kuvitella kuinka paljon ruokaa koko paikassa menee päivittäin. Puisto on kuuluisa siitä että he pelastavat, suojelevat ja tutkivat eläimiä.

Paljon on vielä nähtävää ja koettavaa golfkentän ulkopuollakin mutta aika on rajallinen koska harjoittelu on numero UNO. =)

Terveisiä San Diegosta

Terveisiä Californian osavaltion San Diegosta. Lensin tänne reilu viikko sitten harjoitusmatkalle. Pitkän ja uuvuttavan lentomatkan jälkeen tuntui todella ihanalta päästä perille. 10 tunnin aikaero Suomeen vaati muutaman päivän totuttelua, mutta hyvin pääsin rytmiin kiinni.

Täälä on ollut hieman kylmemmät ilmat, ja sisämaan vuorien huipuilla näkyi luntakin yksi päivä. Onneksi nyt kylmyys taas väistyy ja aurinko alkaa lämmittämään toden teolla. Säät eivät ole kuitenkaan haitanneet harjoittelua vaan täysillä ollaan paahdettu menemään.

Aamulla aikaisin on herätys jotta aikaa päivän treeneihin jäisi aina enemmän. Minulla on kolmelle eri kentälle erilaiset sopimukset, joten saan hieman vaihtelua harjoitteluun sekä pelaamiseen. Kentät ovat: Stoneridge, joka on mäkinen ja jossa on huippuluokan greenit. En muista koska olisin yhtä nopeilla päässyt puttaamaan. Maderas: jossa erinomaiset harjoittelupaikat sekä miellyttävä kenttä. Barona: intiaanien reservaatista muutettu alue, jossa greenien muodot antavat todella kovan haasteen pelille. Tätä käyttävät harjoittelupaikkana myös San Diegon yliopiston golfjoukkue, joten harjoittelupaikat ovat hyvät.

Harjoittelu ja pelaaminen on taas kyllä aivan mahtavaa ulkona ja taas voin olla onnellinen valitsemastani ammatista.

Matkakuumetta

Hyvin olen itseni saanut motivoitua halliharjoitteluun ja asioita joita sielä minun on kuulunut tehdä on mennyt eteenpäin. Viime viikolla valmentajani oli kanssani Tampereella harjoittelemassa. Edellisen kerran muutokset oli mennyt hyvin eteenpäin. Alkuasennossa on vielä hieman hiomista, jotta tilaa tulisi enemmän. Taakseviennissä muutama kriittinen kohta joihin tulee kiinnittää huomiota.

Osteopaattini Markku valaisi minua kun viimeksi kävin selkääni näyttämässä. Selkä oli mennyt "mutkalle" Mikäli selkä on notkolla alkuasennossa ja lähden kiertymään taaksevientiin, jää nikamat selässä puristukseen -mikä taas aiheuttaa kipua alaselkään. Mikäli nikamat ovat puristuksessa, en pääse kropasta kiertymään tarpeeksi, jolloin kompensoin asiaa käsillä. Joten alkuasennon merkitys on selkäni hyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeää.

Halliharjoittelun ei suinkaan tarvitse olla tylsää. Mitä hullumpia asioita keksii tehtäväksi sitä hauskempaa sen on. Olen harjoitellut koppilobia, eli lyön loblyönnin ja tarkoitus saada pallo korkeintaan yhden askeleen päästä kiinni käteen. Tämän harjoitteluun meni muutama päivä ennen kuin sain sen toteutettua. Yhdellä jalalla, yhdellä kädellä tai vaikka polviltaan lyöminen ovat hauskoja harjoituksia sinne väliin jotka pitävät mielen virkeänä.

Muutaman päivän päästä on aika sanoa hyvästit halliharjoittelulle ja pakkasille. Kohteena on tällä kertaa Usa:n San Diego. Kuukaudeksi on tarkoitus lähteä hiomaan taitoja nurmelle. Aikaisemmin en ole San Diegossa ollut, joten matkakuumetta alkaa jo olla.

Kirjoittelen lisää kuulumisia seuraavan kerran San Diegon auringon alta. =)

Lumigolfia

Muutama viikko on ollut ankaraa puurtamista hallissa. Ihan vielä ei lyönti tunnu lähtevän kuten haluan, mutta parempaan suuntaan mennään.

Viikonloppuna oli kuitenkin aika saada hieman vaihtelua tavalliseen harjoitteluun ja olin pelaamassa lumigolfia Jämillä. Siellä on pelattavassa kunnossa kuusi väylää ja ensi viikolla kentän pitäisi olla jo täydessä kunnossa, kaikki yhdeksän väylää pelattavissa.

Mitä lumigolf sitten oikein on? Mielestäni se on todella hauskaa ja hyvin lähellä lopulta normaalia golfia. Tampatulta väylältä lyöminen ei anna osumassa armoa vaan osuman tulee olla hyvä, jotta pallo lentää normaalisti. Väylällä on sallittua tehdä pieni lumitii pallon alle. Itse en kuitenkaan tätä tee vaan haluan ottaa pelaamisen harjoituksen kannalta ja pyrkiä saamaan hyviä osumia.

Jämillä kenttämesatri Hannu Narvi oli virittänyt taas greenit valtavan nopeiksi. Greenit on hyvin laitettu monella väylällä kukkullle, joka haastaa lähestymislyönneissä ja chipeissä. Greeneillä on sallittua tasoittaa lunta mikäli, jotain paakkuja puttilinjalta löytyy. Palloa ei tarvitse reikään asti pelata vaan yleinen sääntö on että putterinmitan päässä olevat pallot on annettuja.

Itselläni mukana oli vaan muutama maila, mutta kaikkia mailoja voi halutessaan käyttää. Draivien on hyvä pysyä väylillä. Jos jostain syystä näin ei käy, on pallon etsintä hankalaa. Silloin pitää etsiä lumihangesta reikää minkä pallo on tehnyt ja sitten vaan kaivamaan. Lumihangen syvyyksistä ei tarvitse lyödä vaan siihen on omat sääntönsä. Pallon saa kaivaa hangesta ja lunta saa kaivaa tieltä sen verran pois kun haluaa, ja sen jälkeen pallo asetetaan samaan paikkaan. Tästä ei seuraa rangaistusta. Yhdellä rangaistuslyönnillä pääsee halutessaan vapautumaan väylälle, mikäli ei jaksa tehdä lumitöitä.

Moni pitää varmasti touhua ihan hullun hommana, mutta kehottaisin kaikkia lajia kokeilemaan. Itse yllätyin erittäin positiivisesti muutama vuosi sitten kun ensimmäisen kerran hommaa kokeilin. Mukaan tarvitsee tarpeeksi vaatteita päälle, lämpöiset ja hyväpohjaiset kengät, oransseja palloja ja hyvän mielen. Jämillä voi omia eväitä syödä golflaavulla ja se on yksi homman kohokohdista kun pääsee nauttimaan lämmintä juomaa ja itse grillattua makkaraa.

Lauantaina pelasin 18reikää mutta, lyöntien kokonaismäärää en laskenut. Birkkuja tuli vain yksi, mutta pareja sitäkin useampi. Muutama lumihanki kahlaus ja pallon etsintä, mutta vain yksi pallo lopulta hukkui. Monta hyvää lyöntiä jäi mieleen ja erittäin iloinen tunnelma päivästä. Pakko on päästä vielä uudestaa tänä talvena taitoja testaamaan.

Näköhavaintoja

Nyt on vierähtänyt viikko silmieni Laserleikkauksesta. Leikkauksesta jo seuraavana päivänä näin ihan normaalisti, eikä ole ollut minkäänlaisia ongelmia silmissä. Aika huikealta tuntuu, kun ei tarvitse siristellä nähdääkseen tarkemmin. Nyt voin siis rauhassa ihailla kun pallo hallissa lentää takaseinään, tiirailla naapuritalon asukkeja sekä tunnistaa ihmisiä jo hieman kauempaakin.

Osaltani selvisi, että kausi alkaa vasta huhtikuussa Marokon osakilpailulla. Minun kategorialla ei siis päässyt Australian eikä Uuden- Seelannin kisoihin. Nyt on siis muutama kuukausi aikaa viilata lyöntiä ja nostaa kuntoa.

Silmien takia olen ollut viikon hikoilu kiellossa, mutta se päättyy nyt joten kunnon fysiikka treenit voi alkaa. Lajiharjoittelua olen jo muutaman kerran käynyt tekemässä ja hyvällä mielellä olen.

Asetin itselleni myös talven tavoitteeksi tehdä erilaisia talviliikuntalajeja. Laskettelun osuuden olen jo tämän talven osalta hoitanut pois. 4 vuoden tauon jälkeenkin kyllä se painovoima hoiti homman ja aina mäen alas pääsin. Laskettelussa ei tasoitukseni ihan taida olla samaa luokkaa kuin golfissa, mutta kukin tyylillään. Kokeiltavana on talvella vielä ainakin hiihto, luistelu, lumikenkäily, lumigolf unohtamatta tietenkään pulkkamäkeä.

Nauttikaa talvesta ja sen erilaisista mahdollisuuksista. =)

Silmien Laserleikkaus

Osaltani koko homma sai alkunsa Golfmasuunin ja Medilaserin yhteistyöstä. Minulle tarjottiin mahdollisuutta osallistua silmien laserleikkaukseen. Aivan heti en myöntävästi vastannut, koska kyse on kuitenkin silmistä jotka ovat huippu tärkeät, joten epäröin uskallustani asiaan. Yön yli pohdittuani suostuin kuitenkin hommaan mukaan. Seuraava vaihe oli löytää kalenterista sopiva aika tehdä sekä esitarkistus, että leikkaus. Ennen esitutkimusta tulee olla viikko ilman piilolinssejä, joten paras ajankohta löydettiin heti tähän vuoden alkuun.

Esitutkimus suoritettiin maanantaina iltapäivällä. Minulle sen teki Tampereella Medilaserin johtava Optikko Tiia Ilmaniemi. Esitutkimuksessa tarkistetaan, että silmien sarveiskalvot, joihin laserleikkaus tehdään ovat tarpeeksi paksut suhteessa asiakkaan vahvuuksiin. Tarkistetaan vahvuudet sekä varmistetaan, ettei ole mitään esteitä leikkaukseen. Leikkaus käydään vaiheittain läpi jotta ei tule yllätyksiä.

Leikkauspäivänä eli tiistaina minulla oli hieman perhosia vatsassa. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen leikkaus koko elämäni aikana. Ensin leikkaava lääkäri Petri Oksman tarkisti vielä silmäni, että kaikki on valmiina leikkausta varten ja pikaisesti hän vielä kertasi leikkauksen kulun.

Sitten vaan suojat kenkiin, myssy päähän ja menoksi. Hoitaja kävi kanssani vielä läpi kerran leikkauksen kulun, samalla kun lääkäri valmisteli leikkaushuoneen. Hieman iski jännitystä lisää kun näin itse leikkaushuoneen ja kaikki vempaimet. Itse leikkaus oli kyllä todella vaivaton ja helppo. Minulle tehtiin Femto leikkaus. Siinä käytetään siis vain laseria eikä veistä ollenkaan. Hurjin vaihe koko leikkauksessa, oli kun silmään laitetaan painetta ja noin 20sekuntiksi katoaa näkö. Ensin näkyy tähtiä, sitten pelkkää mustaa ja yhtäkkiä näkee taas normaalisti. Mitään kipua en tuntenut koko leikkauksen aikana ja toimenpide kesti vaan 20minuttia. Homma oli siis huomattavasti helpompi, kuin mitä kuitenkaan olin mielessäni kuvitellut. Kun toimenpide oli ohi, sain tummat lasit silmieni suojaksi ja hetkeksi menin odotustilaan lepäämään. Lääkäri tarkisti silmäni vielä ennen kotiinlähtöä.

Nyt sitten jälkihoitona silmätippoja ja loppukontrollit kuukauden ja puolen vuoden päästä. Piilolinssit ja silmälasit ovat nyt sitten osaltani historiaa. Monta kertaa olen kyllä hermoni piilolinsseille menettänyt. Välillä on ollut linssi poskella kun on vaan tippunut silmästä kesken kierroksen. Nyt sitten jännityksellä jään odottamaan kuinka oikeasti nään pallon ulkona lentävän. Näenkö koko draivin lentokaaren, toivottavasti. =)

Kiitos Tampereen Medilaserin henkilökunalle ystävällisestä ja ammattitaitoisesta palvelusta.

Karsinnat onnellisesti ohi

JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Tiukka urakka takana. Nyt olen kuitenkin yksi onnillisimmista ihmisistä. Olen ahertanut ja tuskaillut ja nyt se viimein ja vihoin palkittiin. Täysi pelioikeus naisten Eurooppa Tourille 2011 on takataskussa. Kierrostulokset +5, par,par,-2 ja +3. oikeuttivat 14. Sijaan.

Viiden päivän urakka oli melkoinen. Koko kisan löin hyvin palloa, mutta putteri oli melko jäässä. Johtuiko se sitten kylmästä ilmasta vai heiluttajasta, ei väliä.

Bermudaruoho. Voihan tuska kuinka hankalaa se voikaan olla. En tiedä mikä luonnontieteiden tohtori pitäisi välillä olla kun sitä yrittää tulkita, mihin suuntaan se nyt kasvaa ja miten se vaikuttaa puttiin ja breikkiin. Onneksi cäddie otti tästä hyvin selvää ja oli loistavana apuna. Yhdessä sitten nenät kiinni greenissä tutkimme ruohoa ja putteja.

Sää meinasi muutaman kerran hieman kouluttaa pelaaajia. Aamulla puettiin vaatteita kerros toisensa perään ja samalla varustuksella voisi lähteä vaikka pohjoisnavalle, mutta me lähdimme golfaamaan ESPANJASSA! Toisena aamuna lämmittelyn aikana kaikki 3 astetta ja voi pojat kuinka oli sormet jäässä. Seuraavana aamuna kenttä kiinni huurteen takia. No kaikkina päivinä pääsimme kentälle ja aina päivän aikana saimme pelit pelattua.

Nyt SUPER KIITOSTEN AIKA:

Kiitos kaikille kannustus viesteistä ja onnitteluista!

Erityiskiitos kaikille Valmentajilleni, perheelle, poikaystävälle ja kavereille. Hyvin olette kestäneet minua vaikeina hetkinä ja nyt on aika nauttia!

Esikarsinta suoritettu läpi

Ensimmäinen vaihe työpaikkahaastattelusta on nyt sitten suoritettu läpi. Neljä päivää kahta eri kenttää pelaten suoritettiin ensimmäinen vaihe.

Varsin hyvillä mielin lähdin kisaan. Kaksi ensimmäistä päivää olivat ok peliä. Pieni vesisade ei peliä haitannut ja tulokset +2 ja -2 oli hyvää taistelua.

Kolmas päivä oli henkisesti raskain. Birkut eivät uponneet ja mahtuipa sekaan yksi sokettikin. Oli muuten ensimmäinen kerta kun löin soketin kisassa naismuistiin. Tuloksena +6. Viimeinen päivä oli sitten taas ok peliä, tulos +3.

La Mangan kentällä on bermuda ruoho, joka meinaa välillä tuottaa harmaita hiuksia. Chipissä on haastavaa saada hyvää kontaktia palloon, jos pallo ihan uponneena ruohoon ja  puteissa pitää olla tarkkana mihin suuntaan ruoho kasvaa.

Tavoitteena on siis saada täysi pelioikeus naisten Eurooppa Tourille. Nyt on reilu viikko aikaa harjoitella ja viilata kunto huippuun. Pelillisesti kunnon pitäisi olla hyvä ja isoin taistelu varmasti finaalissa käydäänkin pään sisällä.

Koko ajan tsemppaan itseäni ja muistutan, että kyseessä on yksi kisa muiden joukossa vaikkakin isommilla panoksilla pelataan.

Tässä pieni pätkä laulusta jota kuuntelen ja tsemppaan itseäni hyvään pelifiilikseen:

Cheek- Jippikayjei:

Tulin voittamaan, en anna minkää seisoo tiellä, jippikayjei-hei-hei, sä tsiikaat voittajaa. Tässä on jotain mitä ei luusereiden kantsi koittaa himas. Tää on niille jotka päättää selvii voittajina. Tää on pukuhuone tsemppauskamaa, niille jotka löytää aina jotain petrattavaa. Nille jotka vetää vastustajaa kovempaa, jotka nuprempiaan kannustaa ja opettaa. Tää on voittajille, nille jotka antaa kaiken.

Se vaatii rakkautta, hulluutta, draivia. Kaikki likoon vaan vaik se suuttuttais kaikkia. Viileyttä, luonnetta, maniaa, kovuutta, suoraa selkään, tääl tarvitaan totuutta. Kyyneleitä, verta hikee. Loppuun asti vetämistä, vannomista herran nimeen. Voitontahdon näät silmistä. Tää on nille jotka kulkee jalat maassa, pää pilvissä.......

Murcia Ladies Open

Takana on siis Murcia Ladies Open La Mangassa. Kilpailu sujui suhteellisen hyvin. Lopullinen sijoitus oli jaettu 7.

Ensimmäinen päivä sujui hyvin, löin mukavasti ja putit upposivat, tulos -1. Toinen päivä oli aivan tyyni ja loistava pelisää. Lyönnit eivät olleet ihan aina ladulla ja löin kaksi palloa veteen, lopputulos oli kuitenkin +1. Viimeisenä päivänä oli kamalan kova tuuli. Pallo pysyi juuri ja juuri paikallaan. Lyöminen oli haastavaa mutta onnistuin pitämään palloni pelissä. Välillä 3 mailaa isompaa vastatuuleen ei ollut riittävä, joten se kertoo tuulen voimakkuudesta. Puttaaminen oli minulle ongelmallista ja se tuotti päänvaivaa. Päivän Lopputulos +6.

Kilpailusta jäi ihan hyvä fiilis. Hyvää treeniä tulevia karsintoja varten. Nyt pientä hienosäätöä pari päivää ja sitten taas kohti La Mangaa taistelemaan työpaikasta.

Harjoittelua Espanjassa

Valmentajani Niklas todella tuli Espanjaan muutamaksi päiväksi harjoittelemaan ja sparraamaan minua. Harjoittelimme pitkät päivät yhdessä aina aamun auringonnoususta illan auringonlaskuun. Täälä tulee valoisaa noin. 7.30, mutta pimeää jo 18 aikoihin. Aina  on paljon asioita joita haluaa että yhdessä katsotaan ja harjoitellaan. Välillä harjoittelu menee keskusteluksi, koska en taida olla pelaaja joka vaan kiltisti tottelee, koska haluan tietää miksi mitäkin tehdään. Näin samalla itse opin ymmärtämään asioita paremmin.

Lähipeli on asia missä aina voi oppia uusia asioita ja siinä minulla on paljon kehitettävää. Välillä pitäisi olla luovempi ja vaan hullusti kokeilla eri asioita. Meinaan välillä pysyä liikaa vanhoissa tutuissa lyönneissä. Nyt täällä ollessani olenkin päättänyt kokeilla eri lyöntejä. Kilpailuissa varmaan pysytään tutuissa, mutta pikkuhiljaa kun uusia oppii niitä voi hyödyntää myös kisoissa.

Olen harjoitellut täälä lähiseudun kentillä jotka ovat El Palntio, Alicante golf sekä Alenda golf. Välillä on hyvä vaihtaa harjoittelu paikkaa ja toisella kentällä joku asia on paremmin kuin toinen.  

Nyt on taas aika vaihtaa paikkaa muutamaksi päiväksi. Tällä viikolla kisaillaan naisten eurooppa tourin haastajakiertueen kilpailu La Mangassa. Se toimii hyvin harjoituskilpailuna itse karsintoja varten. Joten kamat kasaan ja La Mangaa kohti ”viimeistely leirille”. Lisää kuulumisia kirjoittelen taas sieltä.

Voitto Espanjan Banesto Tourilla

Terveisiä aurinkoisesta Espanjasta. Tällä viikolla pääsin heti tositoimiin, kun osallistuin Espanjan Banesto Tourin osakilpailuun. Moni ihmettelee mikä kisa se on ollut, Banesto Golf Tour on vastaava kuin Ruotsin Nordea tour. Kilpailu kesti vain kaksi kierrosta, mukaan otetaan vähemmän pelaajia ja kaikki selvittävät cutin. Kiertueella pelaa Eurooppalaisia ja muutamia joilla on kortti LETille mutta eivät olleet lähteneet aasiassa pelattaviin kisoihin mukaan.

Kenttänä toimi Villaitana Alicanten pohjoispuolella. Kenttä pelattiin melko lyhyenä, mutta oli hyvässä kunnossa ja mielestäni selkeä. Ensimmäisenä päivänä oli kova tuuli joka hieman vaikeutti pallon lyomistä. Pelasin ok peliä, ennen kuin 17 hukkui pallo ja tein triplan. Lopputulos +4 ja kaukana kärjestä.
Illalla hain valmentajani Niklaksen lentokentaltä ja sovimme etta hän toimisi caddiena seuraavana päivänä eli veti kärryjäni. Neuvoa sai ainoastaan jos kysyin.

Aamulla aurinko paistoi ja fiilis oli hyvä. Aloitin kierrokseni vahvasti ja tunne oli hyvä. Birkkuja syntyi, välillä tuli pareja ja jossain vaiheessa ajattelin et nyt muuten menee hyvin. Ote ei kuitenkaan lipsunut missään vaiheessa ja lopputulos -10. sisältäen yhden eaglen ja 8 birkkua eikä yhtään bogia.
Sitten klubille jännittämään mihin asti nousisin. Olin rauhassa lounaalla kun muut viela pelasivat. Ennen viimeista ryhmää kuulin, etta Espanjan Maria Hernandes-Munoz oli myös -6 tuloksessa. No hän teki viimeiselle parin joten oli uusinnan aika.

Uusinnassa pelasimme 18 reikää. Ekalla uusintareiällä teimme parit, mutta tokalla onnistuin upottamaan oman 2m birkku puttini ja voitto oli minun. Voi sitä ilon tunnetta! Olin tehnyt kenttäennätyksen, oman kierrosennätyksen ja voittanut kisan. Uusinnassa vastassa ollut Maria ei ollut ihan rivipelaaja. Hänella on nimittäin pelioikeus sekä LETille etta LPGA:lle mutta oli vaan tällä viikolla Espanjassa ja halusi osallistua kisaan. Joten myos uusi päänähka tuli saavutettua.

Nyt kuitenkin pitää palata takaisin maanpinnalle. Voitosta on hyvä mieli, mutta se siirrettiin eilen syrjaan ja tänään alkoi valmentajan kanssa harjoittelu. Muutama päivä tiukkaa treeniä ja kohti uusia seikkailuja.

Espanja kutsuu

On aika sanoa Suomen syksylle hyvästit ja suunnata kohti Espanjaa. Tarkoitus on olla putkeen 7 viikkoa matkalla. Tähän sisältyy Banesto Tourin kisa jo tällä viikolla, valmentaja kanssa harjoittelua, Letas kiertueen kilpailu sekä tietenkin naisten LET-kiertueen karsinnat. Karsinnoissa pelataan kaksi eri vaihetta. Ensimmäinen alkaa marraskuun lopussa ja toinen joulukuun puolivälissä.

Hyvillä mielin lähden matkaan. Matkaan lähtö ei aina vaan ole niin helppoa. Varsinkin kun on kyseessä pitkä aika joutuu miettimään tarkkaan mitä tarvitsee mukaan ja mitä kaikkea kotona tarvitsee hoitaa ennen lähtöä. Matkassa on niin shortsit kuin villahousutkin, säistä kun ei voi tietää.

Treenistä ja pelistä kirjoittelen lisää sitten Espanjan auringon alta. =)

Muutaman päivän loma

Kauden viimeisen kilpailun jälkeen olin päivän kotona purkamassa ja pakaamassa laukkuni uudelleen.Tällä kertaa pakkaus olikin erilaista. Olin nimittäin lähdössä LOMALLE. Ilman golfmailoja matkalle lähtö tuntui hyvin oudolta.

Olin Lomalla Pariisissa viisi päivää. Aivan turistina kuljimme nähtävydeltä toiselle. Vaikka on jo lokakuu, emme olleet ainoat turistit. Kamalat jonot oli joka paikkaan. Pääasiassa kuljimme metrolla, mutta kävelyä päivän aikana tuli valtavasti ja olinkin aivan uuvuksissa päivien päätteeksi.

Irtiotto muutamaksi päiväksi golfista teki hyvää ja nyt on taas aika ryhtyä hommiin. Muutaman viikon olen Suomessa ja tarkoitus on tehdä hyvin fysiikka treenejä sekä golfia treenata sen mitä pystyy. Ilmat alkavat olla vaan aika karut ulkona lyömiseen.

Marraskuun alussa lähdenkin sitten jo Espanjaan. Tarkoitus on pelata kaksi kilpailua ennen karsintojen ensimmäistä vaihetta, joka pelataan marraskuun lopussa.

Nyt treeniä,treeniä,treeniä ja hyvä fiilis päälle.

Nordea Tourin rankingin voitto

Kausi on Ruotsin kilpailujen osalta ohitse. Lopputuloksena Rangking voitto, jota voin kyllä arvostaa suuresti. Kausi meni suorastaan yli odotusten, mutta matkalla nälkä kasvoi syödessä. Tahto voittamiseen aina vain kasvoi ja voin olla iloinen, että sain onnistuneita suorituksia. Pelkästään aina lopputulos ei kerro kaikkea. Huonoissa kisoissa on silti upeita onnistuneita suorituksia ja päinvastoin. Golf kun on niin herkkä laji, että kierroksen aikana jo tapahtuu ylä ja alamäkiä, saati sitten päivien välillä. Kauden aikana olen varmasti kasvanut golffarina taas askeleen eteenpäin.

Nyt on pieni huilahdustauko ja sitten kausi osaltani jatkuu marraskuussa Espanjassa. Pelaan kaksi kilpailua ennen kauden kohokohtaa Naisten Eurooppa Tourin karsintoja. Karsinnat pelataan marras-joulukuussa kahdessa eri vaiheessa. Tavoiteena siis ansaita paikka Letille karsintojen kautta.

Alla vielä kaikki kauden aikana pelaamani kisat ja sijoitukseni. Ylimpänä viimeisin kisa.

Ihanaa syksyn jatkoa kaikille, nautitaan vielä hetki pelaamisesta Suomessa.

Neljäs voitto

Huh, väsynyt, mutta onnellinen, ei kai sitä voi oikein muilla sanoilla kuvailla olotilaani.

Kilpailuputkeni sai siis viime viikosta heti jatkoa muutaman päivän jälkeen. Paikkana tällä kertaa Waxholm.

Ensimmäinen päivä sujui ihan ok, muutamia birkkuja ja bogeja parien sekaan tehden. 17 löin kuitenkin yhden kesän parhaista lyönneistäni. 107m vastatuuleen löin täydellisen rauta 9 noin, 2 metriä lipun oikealle puolelle josta pallo valui suoraan reikään, eagle. Tulos -2.

Toinen päivä oli tuskainen. Löin avuksia minne sattuu: veteen, lost ball yms. 3 putin greenejä vielä päivään muutama ja tulos +3. Päiväni oli muutenkin hieman epäonninen. Puolessa välissä menin vessan, ja pudotin väyläoppaani vessanpönttöön. Onneksi oppaassa on muoviset suojakuoret. =) Illalla menimme vielä ravintolaan syömään ja luulin tilanneeni possua, no ruostin kieli ei vielä ole kovin hallussa koska annoksena tuli paisettua pekonia sipulikasteikkeessa. Ei ollut siis minun päiväni.

Kolmantena päivänä olo oli rauhallinen ja päätin, että pelaan hyvää perusgolfia. Niin myös tein, 1 bogi, 3 birkkua ja tulos -2. nosti minut lopulta jaetulle ykköstilalle.

Voitosta lähdetään aina uusimaan joten niin nytkin väylät 9 ja 18 olivat peliareenana. Alku oli molemmilta hieman varovainen ja teimme lopulta molemmat bogit. Sitten etenimmekin tasaisesti pareja tehden monta väylää. 7:llä uusintareiällä kaveri upotti ensin oman birkkunsa n. 7m johon minä onneksi sain vastattua. oma 5m putti sisään ja homma jatkuu. Lopullinen niitti tuli vasta 9:llä uusintareiällä. Itse tein parin ja kaveri bogin joten voitto oli minun.

Tämä oli siis elämäni toistaiseksi pisin uusinta. Aiemmin tällä kaudella uusin voitosta myös Turussa, jonka senkin onnistuin voittamaan.

Nyt on siis kaudella neljä voittoa taskussa. Ihmiset sanovat, että homma käy jo tylsäksi koska sinua kokoajan onnitellaan. Mielestäni se on aivan MAHTAVAA ja siitä pitää nyt osata nauttia täysin rinnoin. =)

Kolmas voitto

Voittajan on helppo hymyillä, niinhän sitä sanotaan. Kauden kolmas voitto tuli Landerys masterissa viikonloppuna Ruotsissa.

Pelasin kolme päivää hyvää golfia ja ilokseni lähestymiset löysivät myös tiensä melko lähelle lippua. Ensimmäisenä päivänä oli kova tuuli, mutta sain siitä heti alku kierroksella kiinni ja tulos +1.

Toinen päivä oli aluksi melkoista vuoristorataa, mutta sain tehtyä pareja. Lopulta birkutkin alkoivat uppoamaan ja tuloksena -5. Löin päivän aikana 3 varapalloa, joten ihan aina ei keskellä latua oltu, mutta kaikista paikoista pääsin yllättävän hyvin pelaamaan. Erityisen onnellinen olen koska päiväni ei sisältänyt yhtään bogia.

Kolmanteen päivään lähdin kuuden lyönnin johtoasetelmasta. Aluksi olin hieman hermostunut ja kauhukuvissani jo ajattelin, etten kestä häpeää jos mokaan voittoni. Onnksi sain pelistä kiinni hyvin ja päivän par tulos riitti selvään voittoon.

Lopulta olin siis selvä ykkönen, seitsemän lyönnin erolla seuraavaan. Voittaminen tuntuu aina mahtavalta. Nälkä kasvaa syödessä joten ensi viikolla taas metsästetään Ruotsinmaalla huippusuorituksia.

Finnair Masters takana.

Yksi kauden kohokohdista on takana. Viikonloppuna pelattiin Helsingissä naisten Eurooppa Tourin osakilpailu Talissa.

Ensimmäinen päivä sujui lyöntien osalta hieman kehnommin, mutta putteri oli kuumana. Tuloksena -3.

Toinen päivä oli takkuista. Kunnon peli fiilistä en meinannut millään saada päälle ja bogeja lipsahteli korttiin. 6 reiällä tuli sitten kilpailun isoin virhe, tripla. Avaus oli väylällä mutta jatkolyönti  valui bunkkeriin. Sieltä ohut osuma takana olleeseen metsään, missä olikin oja, eli vesieste. Aikani pohdittua otin dropin, joka valui siten että oksa jäi ihan palloni taakse. Siitä sitten vielä kaksi chippiä ja putti. Tätä en sitten saanut koko päivän aikana putsattua pois vaan tulokseksi tuli +3.

Viimeisenä päivänä aamulla tuli vettä. Saavuimme kentälle ja saimme kuulla,että lähdöt on myöhästetty 1h. Lopulta lähdöt siirrettiin 3 h eteenpäin ja pelaajia lähetettiin 1 ja 10 teeltä matkaan. Kenttä oli onneksi pelikunnossa ja pääsimme tositoimiin. Pelasin samassa ryhmässä Minnin (Minea Blomqvist) kanssa. Taisi olla ensimmäinen kerta yhdessä sitten amatööriaikojen jälkeen.

Lyönnit olivat parempia, mutta putit aiheuttivat harmia. Millään en saanut pituuskontrollia kuntoon pitkissä puteissa ja muutaman lyhyen laitoin ohi. Lopputulos -2.

Lopullinen sijoitus kisassa oli 12. Kilpailu oli hyvä, mutta ei täysosuma. Itselleni asetettu tavoite 10 joukkoon, jäi kahden lyönnin päähän. Tämä kilpailu antaa kuitenkin taas intoa jatkaa eteenpäin. Oikeaan suuntaan mennään tekemisen kanssa.

Muutama Erityiskiitos vielä Talin viikosta. 250 vapaaehtoista oli tänäkin vuonna auttamassa, joten suuri kiitos kaikille heille, upeaa että talkoo henkeä löytyy ja saadaan kilpailu vedettyä hienosti läpi.

Kiitos katsojille hyvästä tsemppaamisesta ja kannustamisesta. =)

Nyt edessä on parin päivän lepo, pyykki rumba ja flunssan parantelu. Tiistaina sitten taas laukut kasaan ja kolmeksi viikoksi Ruotsiin.

Finnair Masters

Viikonloppuna pelataan Talissa Naisten Eurooppa Tourin osakilpailu. Valmistautuminen kilpailuun on ollut hyvä ja itseluottamus kohdallaan. Tavoitteena itselläni on sijoitus 10 joukoon.

Perjantaina lähtö 9.40 tee 10.     Lauantaina 14.00 tee 1.

Kaikki joukolla kannustamaan! =)

KAKSI VOITTOA

Kausi 2010 sai varsin mukavan alun. 3 ensimmäisestä kilpailusta onnistuin voittamaan kaksi. Fredrik jacobson master sekä Felix finnish open.

Oli varsin mukavaa saada onnistumisia sekä palata muutaman vuoden tauon jälkeen voittajien listalle. Kilpailun voittaminen on kuitenkin aina eri asia kuin hyvän kisan pelaaminen.

Ensimmäinen voitto tuli lyönnin erolla seuraavaan ja tämä ratkesi vasta viimeisellä reiällä. Toinen voitto tuli kolmannella uusintareiällä Aura golfissa. Joten tiukkoja tilanteita on ollut ja perhosia vatsassa, mutta niistä ollaan selvitty kunnialla.

Kausi on tähän asti ollut muutenkin melko tasainen muut sijoitukset ovat olleet kaksi kertaa toinen, 10, 11, 12 ja 20. Tekeminen on ollut hyvää ja lyönnin kanssa ollaan menossa oikeaan suuntaan. Paljon on vielä tekemistä, mutta tällä hetkellä näyttäisi tunnelin päässä olevan taas valoa.

Viime kausi oli erittäin raskas. Teimme valmentajan kanssa muutoksia lyöntiin ja tuntui, ettei mikään onnistunut. Henkisesti olin aivan maassa. Useat kyyneleet tuli kauden aikana vuodatettua ja olin moneen kertaan jo mailojani myymässä koska tuntui, ettei mikään onnistunut. Silloin tunneli tuntui hyvin mutkikkaalta ja ahtaalta. Aina sanotaan että epäonnistumiset kasvattaa. Niin se vaan on uskottava ja todettava. Raskasta se on rämpiä suossa, mutta kun sieltä pääsee ylös niin on aivan mahtava tunne.

Kautta on vielä paljon jäljellä ja suurin tavoite on jälleen vasta loppu vuotena jolloin pelataan karsinnat naisten Eurooppa Tourille. Tänä vuonna valitettavasti ei ole pelioikeuksia jaossa Ruotsin kiertueelta, joten karsinnat odottavat.

Kunnianhimoisesti tavoitteen muuttuvat kauden aikana ja nälkä kasvaa syödessä. Eli lisää voittoja on myös loppukauden tavoitteena.

GOLFMASUUNI

Olen mukana golfmasuunin toiminnassa. Golfmasuuni on säätiö joka on perustettu tukemaan golfammattilaisia jotka eivät vielä ole kirkkaimmassa kärjessä. Masuunin toiminta lähti tänä vuonna käyntiin ja vielä toimintaa muokataan kaikkia parhaiten palvelevaksi. Itselleni masuunissa mukana oleminen oli suuri helpotus. Yhteistyökumppaneiden hankkiminen on nyt masuunin vastuulla ja itse voin keksittyä enemmän vain pelaamiseen. Yhteistyökumppaneiden on myös helppo lähteä toimintaan mukaan, koska tällöin he tukevat useita pelaajia, eikä ainoastaa yhtä tiettyä pelaajaa.

Masuunissa on iso kasa Suomalaisia ammattilaisia mukana sekä valmentaja puolella ammattitaitoisia ihmisiä. Uskon ja toivon masuunista kehittyvän mahtava juttu myös tulevaisuudessa auttamaan nuoria pelaajia uralla.